Viikko Roomassa

Viikko vierähti Roomassa ja oli oikein mukavaa. Onneksi meillä on samanlainen matkailumaku tuon mieheni kanssa.Ei kauheasti käyty kivikasoja kyttäämässä.

Kaikkea huvittavaa meille taas sattui ja tapahtui.Mutta ei mitään pahaa, pelkästää hyviä asioita.

Olin www.booking.com kautta varannut meille ajoissa jo majoituksen joka osottautui oikein hyväksi valinnaksi.

http://parri-silton.italyromehotels.net

Ei mitään luxusta mutta siistiä ja puhdasta, mukava isäntä ja kaikki toimi moitteettomasti. Ihana sisäpiha jossa oli mukava istuskella ja tunteva olevansa melkein roomalainen.

Isännältä saimme myös hyviä vinkkejä lähiravintoloista ja yhdestä tulikin meidän suosikki paikka.Ruoka ihan hemmetin hyvää ja palvelu loistavaa!

Ristorante Pizzeria Bar Sangio L´antico Forno.

Päivän kun palloili missä milloinkin oli illalla kiva mennä paikkaan johon oli lyhyt kävelymatka.Aina välillä koitimme tietenkin muitakin paikkoja mutta kiltisti palattiin tänne syömään koska oli niin taattua ja hyvää.

Keskiviikkona olimme Paavalin kirkossa kuuntelemassa Kolme tenoria. Oli kyllä huikea esitys. Hieno akustiikka,sopivan pituinen, kolme mahtavaa laulajaa ja mukana myös huumoria.

Olin sitten päättänyt satsata illan konserttiin niin, että tilasin kampaajalta ajan hiustenpesuun ja fööniin.Oli miellyttävä kokemus! Mies joka laittoi mun hiukset oli kuin balettitanssia kun pyöri mun ympäri.En tiedä mitä öljyä laittoi ja hieroi mun päähän mutta teki tälle kuivalle hiuspehkolle todella hyvää.

Meidän hauskoista kommelluksista kirjoitan myöhemmin. Niitä kun taas riitti ja ainakin mua ne naurattaa vieläkin.

Matka oli kokonaisuudessa onnistunut, hemmetisti turisteja jo nyt.Aurinko helli meitä mutta matkassa oli pari sadepäivääkin.Ei haitannut vaan silloin voi hyvällä omatunnolla levätä ja kerätä voimia.

kylmä kuin jääkarhun perseessä

tosin en tiedä miten kylmä on jääkarhun peräaukossa mutta tuo sanonta istuu nyt kuin nenä päähän.siis niin sika kylmä ilmasto ulkona. ei pall pihalla istuta ja grillata.näinhän se on useasti walpurina. Tepatepsukka ja Kimmen on tulossa Nådeen ja mennään heidän kanssa rantaan pizzalle.Sisätiloihin istumaan ja mättöä naamaan.ilmeisesti mulla ei oo noit kilpirauhas-arvot ihan kondiksessa. voisin vaan nukkua ,nukkua ja vielä vähän nukkua.mutta jos mää kuitenkin tästä piristyisin ,kävisin syömässä ja sitten voisikin ottaa tirsat.

Välillä vähän kulttuuriakin

Tiistaina oltiin Heikin kanssa Turun taidemuseossa ihailemassa japanilaisen Shodi Uedan valokuvanäyttelyä.

Oli  ( tai on siis vieläkin) aivan ihana näyttely. Taas huomasi miten mustavalkoiset valokuvat ovat hienoja. Vaikka pidän esim tuosta fillarikuvasta kun on tämän blogin aloituskuvana, mustavalkoisuudessa on jotain mystistä. 

Valokuvissa oli niin hienosti käytetty valoja ja varjoja!

Nyt on taas intoa kaivaa kamera pois laukustaan ja alkaa ottamaan kuvia oikein urakalla. Eiköhän jokunen tule otettua Roomassa.Mitään vanhoja kivikasoja en kuvaile, niitä kuvia löytyy netistä ihan tarpeeksi.Jos löytäisin salassa olevan ja munssa piileskelevän valokuvaajan, joka näkisi linssin läpi asioita jotka olisi ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisia.

Keskiviikkona olin naapuri Ursulan kanssa Åbossa. Käytiin syömässä Deliberissä risotot. Siellä on niin hyvä ruokaa, en ole kertaakaan vielä pettynyt.https://deliberi.fi/ravintolat/deliberi-hansakortteli/. Kun ruumis oli ravittu lähdettiin Rica baariin. Eihän tuolla Turun yöelämässä tule enää liikuttua, joten olen hyvin jäävi arvostelemaan kapakoita mutta Rica baarissa on sitä jotain. Olen siellä käynyt kai neljä kertaa ja mielestäni se on loistava paikka https://www.ricabar.fi/.Baarilla on neljävuotis synttärit tulevana lauantaina-onnea!

Siellä nautin aina tuon käpyGT:n. Onhan kaveri Luca kerännyt noit männynkävyt!

Keskiviikkona siellä musisoi Anna Hanski  http://www.annahanski.fi/ tyttärensä Alina Jefremoffin kanssa. Oli loistavaa musisointia-oikeaa iloittelua pienellä jazzilla höystettynä.

En muista koska viimeeksi olisi mennyt kylmät väreet kun joku laulaa.Nyt kävi niin kun Alina lauloi.Voi luoja mikä ääni hänellä on!

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on , että laulajalla pitää olla ääni jonka tunnistaa kolmen tahdin jälkeen kenelle ääni kuuluu.Maassamme on paljon hyviä, jopa loistavia laulajia, mutta kun äänessä ei ole mitään "omaa".Mihin on esim hävinnyt suurin osa idols ym laulukilpailujen voittajat? Mielestäni sieltä ei ole vuosiin enää löytynyt artistia jonka äänessä olisi jotain uniikkia.

Annan äänen tunnistaa aina.Ihan sama laulaako tai puhuuko hän.Ja nyt kyllä tunnistan Alinan äänen jos jossain sen kuulen.On niin hieno soundi tytöllä!

FB:stä voi olla montaa mieltä mutta on siinä paljon hyviäkin puolia.Saimme  suht helposti sovittua naisten tapaamisen. Nyt ei tosin meettinkiin osallistu kuin emäntä ja meitä muita 3 kpl.Jos ne kaikki asiat kun tapaamista koskee, olisi joutunut soittamaan puhelimella jokaiselle erikseen , olis ollut kova homma.Kesäkuun eka päivä lähdemme Lappeenrantaan pariksi päiväksi! Luvassa on hyvää seuraa, paljon ruokaa ja juomaa, saunomista,paljussa istumista,uimista Ottojärvessä  ja tietenkin höpöttämistä.

Nyt kun me tehtiin päätös että lähdetäänkin omalla autolla Espanjaan ,alettiin pohtimaan sitä , että mihin siellä saa auton parkkiin turvallisesti kuudeksi viikoksi.Taas tuli apua FB:n kautta. Kuulun ryhmään Torreviejan suomalaiset. Laitoin sinne ylipäätänsä kyselyn auton saamista parkkiin Torreviejassa, turvallisuudesta jne mutta kysyin samalla olisiko jollain vuokrata suht läheltä asuntoamme autolle hallipaikkaa.Heti alkoi tulla kommentteja , että sillä seudulla missä asumme , yleensä löytyy kadunvieruspaikka ja on turvallista seutua. Vajaan vuorokauden päästä eräs mies tarjosi omaa autopaikkaansa joka on lähellä meidän asuntoa. Siellä saamme pientä korvausta vastaan pitää autoamme.Emme kuitenkaan tarvitse siellä autoa päivittäin-tuskin edes viikottain, on helpottavaa tietää että se on varmassa tallessa lukitussa parkkihallissa.

Tuleva viikonloppuna on vappu. Kylmää ilmaa ennustavat joten ei istuta pihalla grillaamassa.Mulla on ajatukset jo tulevassa matkassa joten en "satsaa" mitenkään tuohon valpuriin Siinä se menee samalla tyylillä kuin muutkin viikonloput.

Kesäklänningit hain tänään jo kellarista.Pitää olla vilposta vaatetta kun näyttää lämmintä olevan saapasmaassa.

 

eläkeläis-eloa.

Itse olen ollut sairauseläkkeellä jo runsas kolme vuotta. Nyt ei ole enää montaa työpäivää mun paremmalla puoliskolla kun hänkin jää eläkkeelle.Jotenkin tuntuu ihan hullulta ajatella ,että olemme eläkkeellä oleva pariskunta! Lapsuudessa ainakin, jo viiskymppinen ihminen tuntui ikälopulta.

Olimme tosi hauskoissa juhlissa viime perjantaina. Tarjoilu oli huippuluokkaa,laulu raikui joko yhdessä tai sooloesityksenä.Pelattiin hauskaa peliä ja puhuttiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Meitä oli 11 ihmistä juhlissa ja minä olin nuorin! Tänä päivänä osaa eläkeläisetkin irroitella ja pitää hauskaa!

Juttelin sunnuntaina sukulaismieheni kanssa ja puoli vitsillä luettelin miten kiireinen viikko mulla tulee olemaan. Joka päivä joku meno tai asian hoito.Hän sanoi:" säähän olet kuin äitis,yksi asia päivässä niin sitten ei voi muuta tehdä".Mua jäi se kaivelemaan koska en halua olla kuin äitini.Mulla ei ole hänestä pelkästään hyviä muistoja ja paljon hän sai mua loukattua sanoillaan.

Rooman reissu lähenee ja eilen taas tutkin ko kaupunkia, sen tarjontaa ja muiden vinkkejä. Meille tulee varmaan hemmetin kiva viikko siellä.Kun menimme naimisiin , lupasimme toisillemme ettemme mene koskaan oopperaan.Nyt on kuitenkin varattuna liput "kolme tenoria" esitykseen. He tosin esittävät eri oopperoista osia ja vanhoja italialaisia lauluja. Niin se ihmisen mieli muuttuu ja emme ole eroomassa. Sellaisenkin juorun kuulin yksi päivä.  

Me ollaan yhdessä koettu niin hauskoja juttuja,niin maalla kuin merellä. Tämä kuva on tilanteesta kun päätin alkaa kalastamaan. Se meni niin päin persettä koko juttu.Se innostus loppui tosi lyhyeen. Noitkin verkot sain lippuineen upotettua meren syvyyksiin.

 

hääpäivä

Kaksi ihmistä alkaa kaveraamaan alta nelikymppisenä.Sitten parin vuoden kaveruuden jälkeen huomaavat , että tässä on jotain muutakin.Asiaan tosin vaikutti useampi juttu ,mutta loistavaa , että esim kaaduin fillarilla ja silmäkulma tikattiin.

Niin erilaisista perheistä olevat ihmiset, aivan erilaisen lapsuuden/nuoruuden viettäneet ihmiset huomaavat viihtyvät toistensa seuransa.Suht sukkelaan parisuhteeseen->kihloihin ja naimisiin.Tänään tulee 24 vuotta kun sanoimme toisillemme TAHDON.Päivääkään en ole katunut, aina vaan uudestaan ja uudestaan totean miten mielettömän ihanan kumppanin olen elämääni saanut.Silloin kun toinen puolisko on sun paras kaveri, loistavin matkaseuralainen,ihminen joka antaa sun olla ihan oma itsesi,kunnioittaa sun omalaatuisuutta , hoitaa sua pyyteettömästi kun itse oot vähän huonossa hapessa.Kunnioitus toisen elämään ja ystäviin on yksi suuri asia. Molem

pien elämään on tullut uusia ihmisiä toistemme kautta, ja suurin osa on suuria persoonia.Tässäkin asiassa on tullut esille meidän erilainen elämä mitä ollaan vietetty.Mutta molempien elämää on rikastunut uusien tuttavuuksien kautta.

Eihän kenenkään elämä ole pelkästään "ruusuilla tanssimista".Molemmilla on tapoja/maneereja kun ärsyttää toista mutta ne on tosi pieniä, naurettavan mitään sanottavia.Mutta kun vituttaa ,sanoo niistä asioista ihan kuin maailma niihin kaatuisi. esimerkkinä: täytät tiskikoneen ihan väärin,jätät kaappien ovet auki, sun laatikot on sekaisin jne. pienet on parisuhteen murheet. Naimisiin kun mentiin, saatiin molemmat elämään uusia sukulaisia.Siinä ei mennyt nallekarkit ihan tasan.Mää voitin.

Heikki on meidän suhteessa aivot ja mää oon muisti.Joka päivä opin uusia asioita kun tuo "aspergeeni" sivistää mua tietoudellaan.Mulla on puolestaan käytännön asioiden langat käsissä ja kaikki asioiden hoitaminen.Varsinainen jing ja jang suhde.

Olen maailman onnellisin nainen.Helvetin hieno parisuhde, onnellisesti naimisissa,monta yhteistä reissua tulossa ja leppoissaan eloa kotona joka on just meidän oloinen.

Toivottavasti meillä on monta vuotta yhteistä aikaa jäljellä ja suuri kiitos kaikesta Heikki

Lunta,lunta ja vielä vähän lunta

Viikko sitten kävelin lenkkareissa ja nyt on lunta "reisiin asti".Luulin jo kevään olevan nurkantakana ( tai kai se siellä on piilossa) mutta ei nyt siltä näytä.

Mun rakkaalla parvekkeellakin näyttää tältä.Eilenkin kävi talon miehet 3xlumitöissä ja tänään ovat suorittaneet jo aamujumpan kera lumikolien.

On sellainen harha käsitys , että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ainakin koirilleen miehet puhuvat ja vielä todella kauniisti.Eräänä vesisateisena päivänä mies meni staffinsa kanssa ja koska ilma oli mikä oli, ei koiraa huvittanut kävellä vaan veti jalat suoriksi ja stoppas. Siihen mies:" ei ole pakko, mennään takaisin kotiin ja sitten päivällä pidemmälle lenkille".Voiko olla herttaisempaa kun iso mies taluttaa pikku koiraa, koira tekee kakkat ja mies siihen:" voi kuinka hieno kakka-hyvä tyttö".

En tarvitse paljon kelloa. Määrätyt ihmiset/porukat liikkuvat melkein minutilleen samaan aikaan. Aamuyöllä klo 5.00 menee nainen koiransa+rollaattorinsa kanssa.Kello 7.00 vaihtelevasti 2-3 naista+yksi mies ja 2-3 koiraa. Kadun kulmassa mies antaa koirille herkkupalat ja jos näin ei tapahdu nostaa yksi haukuista rähinän.

Klo 9.00 kävelee 3 miehen ryhmä kohti rantaa ja noin 10.30 -11.00 menee tuttu koiransa kanssa kohti kahvilaa.

Illalla taas noin 21.00 kävelee vanhempi nainen ( hämmästyttävästi Emmerdalen Ednan näköinen ihminen vaatetustaan myöden) kantaen kahta suurta kauppakassia.Meno on välillä tosi raskaan näköistä mutta sinnikkäästi hän vaan etenee.

Jos joskus saisin lopetettua röökin polton jäisi mulla suuri aukko elämään kaikista tapahtumista.

Haaveilin, että kun mennään ens viikolla pääsiäisen viettoon Hangon Tvärminneen , aurinko paistaa ja me istutaan t-paidat päällä terdellä. Taidetaan olla toppatakit päällä,pipot päässä ja tumput kädessä.Tai sitten ollaan sisätiloissa .

Runsaan viiden viikon päästä suuntana Rooma ja siellä on jo nyt lähemmäs +20 astetta.Silloin on jo Heikkikin eläkeläinen .Päästää nauttimaan auringosta,hyvästä ruoasta ,katukahviloista ja uudesta kohteesta meidän matkailuhistoriassa. Mihinkään turistirysänähtävyyksiin mua ei saa. En halua jonottaa johonkin , että pääsen pällistelemään vanhaa kivikasaa.Tällainen matkailija minä olen.

Nyt mulla on niin hehkeät kasvot!

Olin heti klo 10.00  kasvohoidossa.Olen kuullut pelkkää positiivista suht uudesta paikasta Naantalissa. Mutta kun olen niin hemmetin laiska hoitamaan ihoa,meikkaamaan tai muuta hoitoja tekemään itselleni, en ole elämässäni montakaan kertaa ollut kasvohoidossa.

Eilen kauneushoitolan pitäjä kertoi firman toiminnasta Naantalilaisten fb-sivuilla hyvin valaisevasti.esim

Opetushoitolan toiminnan:

minulla työskentelee tällä hetkellä 11 oppilasta Kauneudenhoitoalalta työssäoppijana. Olemme avoinna sopimuksen mukaan, joustavasti aamusta iltaan, nettisivuilla näet vapaat ajat.

 

Innostuin kirjoituksesta niin paljon , että samantien tilasin itselleni ajan. 

Sain niin hyvää palvelua! Kasvohoito oli kerrassaan mahtava kokemus .Paikka on todella siisti ja asiakkaana koin paikassa olevan hyvä henki.

 

Siinä maatessani mietin miksen käy hoidoissa. Sitten muistin. Ennen kuin sairastuin mulla oli olevinaan koko ajan kiire johonkin. Kyllästyin ensimmäisen vartin aikana makaamaan paikallani ja joku laittaa eri rasvoja mun kasvoille. En osannut rentoutua ja nauttia.

Tänään osasin nauttia, kuunnella hyvää taustamusiikkia ja rentoutua.

 

Kokemus oli 10+++

Suuri suositus paikalle

www.kauneushoitolalaineella.fi 

Diamonds are the girl´s best friends

Timantit ovat joka tytön suosikkeja ja onhan ne ihania. Mutta kyllä on huippua omistaa sormus joka on tehty ihan sulle , eikä ole myynnissä joka kultasepän liikkeessä

Mulla oli kaapin perukoilla kultainen kaulakoru+ranneketju. Joskus ostanut ne Rhodokselta ja en ollut ainakaan 30 vuoteen niitä käyttänyt .Rumat, paksut vitjat suoraan sanottuna.Ajattelin ne sitten myydä romukullaksi mutta Heikki ehdotti , että teetän niistä itselleni jonkun korun.

Parin liikkeen kanssa keskustelin mutta sitten löytyi kultaseppä joka oli mun makuuni. Hauska,huumorintajuinen heppu joka ymmärsi mua. Niin sitten alkoi "yhteistyö" ja eilen hain sormuksen. Se on massiivinen mutta ei olekkaan tarkoitus sitä joka päivä sormessa pitää. Sitten vaan kun haluan olla "hieno lady".

Sain sormuksen tekijältä luvan laittaa asiasta kirjoituksen tänne blogiin .

www.aitokulta.fi joka löytyy Turusta! Suosittelen lämpimästä!

 

Onhan tuossa kuvassa kun sormus on sormessa myös mun yks timanttisormus, jonka sain kun täytin 60 vuotta-keneltä muulta kuin omalta mieheltäni!

Hauskoja juttuja joita elämään mahtuu.

Niin paljon on sattunut elämässä asioita, jotka naurattavat vielä vuosien jälkeenkin.Musiikkiliikkeissä sattui ja tapahtui kirjan verran tapahtumia. Tässä esimakua jostain tapahtumista:

Nainen kävelee hyvinkin määrätietoisesti ovesta sisään ja kysyy

"onko teillä Nellie Wilssonin levyjä?"

Mulla hetken raksutti, että ymmärsin ja vastasin:

"siis tarkoitatteko Willie Nelsonia?"

asiakas " juu Nellie Wilson , se countrylaulaja .

minä:" nyt ei löydy hyllystä kuin yksi hänen levyään mutta voidaan tilata mitä haluatte" 

asiakas:" Loistavaa, haluaisin Nellin parhaat"

minä" laitan tilaukseen ko levyn, on parin päivän noudettavissa"

Parin päivän päästä rva purjehti ovesta sisään ja kysyi:" Onko se mun tilaama Nellie Wilsonin levy jo tullut?" Olihan se Willie Nelson saapunut.

 

Kerran olin jonkun ihmeen takia soitintiskin takana. Tiskille tuli mies joka oli olemukseltaan karannut me hirviöt sarjasta. Ainoastaan mutterit puuttui ohimolta. Korkealta ja kovaa hän tokaisi:" yks plektra THIN" mää repesin ihan totaalisesti ja menin kontalleen lattialle.Työkaverille kävi sama juttu. Siellä me kontattiin vieri vieressä , eikä saatu kumpikaan myytyä sitä plektraa.

 

Sitten saapui mies levyosatolle(jazz musiikki ei ole/ollut mun vahvin osaamis genre) Kuulin että hän kysyi:" onko teillä batman mätäni levyä". Taas tämä neitokainen repesi ja luikki nauraen pomon koppiin.Sisäpuhelimella soitin soitinosaston Esalle jolla jazz musiikki hallussa.Nauroin ihan kuollakseni ja sain sanottua:"se ukko kun seisoo siinä levyosastolla kysyi et onks meil levyä Bathan mätäni.Voitko ystävällisesti palvella häntä?"Esa sitten sivisti mua että se on https://fi.wikipedia.org/wiki/Pat_Metheny.

 

Tulen jatkamaan näitä hassunhauskoja kommelluksia joita työpaikoilla on sattunut.

Sain luvan Hupin ja Eetun emännältä kertoa näistä pohjanpystykorva koirista.Hupi on vanhempi herrasmies ja se ei ollut montakaan kuukautta vanha ,kun oli meillä hoidossa. En ole koskaan tavannut pentua joka on niin rauhaisa ja viihtyi ihan yksikseen pihalla.Hupi istui yhden isoin kiven päällä ja kuunteli jos  jostain vähän kuului jotain rapinaa. Loikka kohti ääntä ja takaisin kiven päälle.

Hupi on maailman helpoin hoitokoira.Sitten isäntäpariskunta otti toisen saman rotuisen koiran nimeltään Eetu.Se taisi olla kaikille ylläri ,ettei ollutkaan yhtä helppo kuin Hupi.Koirilla on maailman ihanin koti+pihapiiri.Hupi pysyy pihalla, ilmoittaa haukkumalla jos tontille on eksynyt käärme mutta mitä tekee Eetu. Lähtee ihan omille reissuilleen pisin kylää.Koska koirat ovat saaristossa 99% elostaan niin kaupunkiin kun tulevat, on meno narun päässä aika hurjaa.Pitäähän kaikki hajut merkata ja lukea koirien sähköpostit.

Olemme nimenneet Hupin mutkiaiseksi. Se kun tulee hakemaan hellyyttä, sen pää kääntyy enemmän ympäri kuin aikoinaan elokuvan manaajan flikan.

Pohjanpystykorva  on ihana rotu kun niiden turkki hylkii kaiken lian ja ne tuoksuu niin hyvältä. Ja ensimmäisen kerran näin ,että koira hymyilee-siis todella HYMYILEE.Oltiin heillä viime kesänä rapupippaloissa ja kävin uimassa.Uidessani takaisin portaille Eetu oli siinä mua odottamassa laiturilla ja sen suu oli korvissa.Se ei todellakaan ollut irvistys/hampaiden näyttämistä vaan ihana hymy.Voi pientä poikaa!

Yksi meidän hoidokeista on ollut nowaskotiannoutaja Warpu.Tosin hän nykyään asustelee Rovanniemellä joten ei paljon tavata.Jokunen vuosi sitten hän oli meillä hoidossa 7 viikkoa kun emäntä+puoli sukua oli jenkeissä.Miten voikin olla niin symppis koiruus. Mutta noutaja on noutaja ja pohjaton ruokahalu.Kaikki mahdollinen mitä sille antoi se söi. Ja yhtälö mun mies+koira joka kerjää=katastroofi.Muistan loppu elämäni yhden lauantai illan jokunen päivä ennen joulua.Oli hieman lunta, ihmisillä oli jo jouluvalut kotona ja kukaan muu ei ollut liikenteessä.Voi kun osaisi kirjoittaa sen tunnelman.

Kaksi viikoa sen jälkeen kun Warpu oli lähtenyt pois tuli Heikki töistä kotiin ja mää itkin ihan täysillä. Hän vähän pelästyi, että mitä on tapahtunut?! Sain itkuni lomasta soperrettua- mulla on niin kova ikävä Warpua!

Warpu oli mukana jokusen kerran Hupin luona rapujuhlissa.Kun eka kerran soitin Warpun emännälle ja pyysin Warpua mukaan oli hän sanonut äidilleen:" ei tää mene ihan oikein, ainoa joka saa kutsun rapujuhliin on mun koira"

Samaa rotua mutta niin erilaisia. Luulo et kaksi menee samalla kuin yksikin-ja paskat

Ihastuin aikoinaan sileäkarvaiseen kettuterrieriin kun musiikkiliikkeessä kävi asiakkaana vanhapoika opettaja koiransa kanssa asiakkaana.Koira pomppi kuin markkipallo neljällä jalalla ilmaan. Seuraavan kettikseen tutuistui kun muutin takaisin kotikaupunkiin.Paikallisessa pubissa kävi asiakkaana Jokíkinen koiransa kanssa.

Siitä sitten se ajatus lähti. Ensiksi piti saada mutsi koukutettua koiran hoitajaksi kun olin laivalla töissä. 7pv duunissa ja 7 pv kotona. Seuraavaksi kennelliiton sivuille katsomaan kenellä kasvattajalla on pentuja.Löytyikin jokunen kasvattaja joilla oli pentuja ja jonkin etiäisen mukaan soitin listan viimeiselle kasvattajalle.Sieltähän vastaili puhelimeen Airi Vilppula joka osoittautui niin hyväksi kasvattajaksi. Juhannuspäivänä laiva oli Hesassa seisomassa ja Airi miehensä kanssa haki munt autolla  Kauniaisiin katsomaan pentuja.He lähinnä kasvattivat karkeakarvaisia kettiksiä  mutta myös sileäkarvaisia. Jää murtui viimeistään siinä vaiheessa ,kun heidän kotona "hiipi" kk kettis Storm nimeltään, mun jalkoihin.Tuo koira oli valioyksilö mutta hyvin varauksellinen uusia ihmisiä kohtaan.Kun se oli munsta niin kiinnostunut ja halusin mun kosketusta-Vilppulat oli sitä mieltä että olen todellakin koira-ihminen.Siinä sitten tehtiin sopimus kuka pennuista tulee mulle sijoitukseen.Olin ajatellut  antaa koiralle nimeksi Veikko, mutta kennelin miespuolinen väki olivat jalkapallo-ihmisiä, niin  pentu oli jo saanut nimen Litmanen.Se sopi mulle oikein hyvin.Litti oli maailman herttaisin koira- oikein palleralleraa.Se vaistoisi mun mielialan nanosekunnissa,kun olin allapäin se osasi lohduttaa mua.Kun sitten mieheni kanssa tajuttiin , että meidän välillä on muutakin kuin pelkä ystävyys oli molemmilla yksi ehto.Hänellä oli ,että haluan viettää aikaa pikkuisessa purjepaatissa ja nautin purjehduksesta ja mulla puolestaan oli ehtona , että mieheni hyväksyy/ tykkää Litmasesta.No noi molemmat vaatimukset täyttyi.

Kun mieheni työn takia muutettiin Hämeeseen niin soittelin usein kenneliin Littin kuulumisia.Kerran puhelussa Airi kysyi voisimmeko  antaa kodin toiselle sk kettikselle. Lupasin jutella asiasta mieheni kanssa kaikkihan oli kiinni Litmasesta.Kaikkien kommerventtien jälkeen laumaamme tuli uusi jäsen-Viiru.Koirat tuli keskenään hyvin juttuun mutta olivat luonteeltaan kuin yö ja päivä.

Litmanen oli rauhallinen herrasmies jonka tassut ei todellakaan saanut kastua.Viiru puolestaa varsinainen raparipa.Viirun kanssa menin koirakouluun ,jossa ainoa neuvo oli:jos menisit tuonne metsään sen koiran kanssa koska se ei ota minkäänlaista yhteyttä sinuun

Litti rakasti matkustaa autossa, Viirulle se oli yhtä helvettiä.Viiru purjehti meidän kanssa-Litmasta ei voinut kuvitellakaan vievänsä paattiin ,saatikka olla kahden viikon reissussa.Kun jouduimme luopumaan Littistä ( se sairasti koko 10 vuotiaan elämänsä ja oli useammassa leikkauksessa) se oli kaikkein kovin menetys Viirulle.

Sen jälkeen kun Viiru jäi meille yksinäiseksi koiraksi- se ei sopeutunut olemaan yksin kotona.Aina piti olla joku hoitaja meillä jos halusimme menna vaikka syömään jonnekin.Likka oli 15 vuotta ja 8 kuukautta kun  lähti ns saappaat jalassa paremmille metsästysmaille.

Olin neljä vuotias kun sain ensimmäisen koiran.Se oli pieni villakoira nimeltään Pepi.Sitten  lapsuuden perheessämme oli kaksi yourkkia-Bobi ja Bruce.

Koirat on aina kuulunut mun eloon. Paikallinen terveydenhoitaja, joka on tuntenut mun suunnilleen syntymästä asti , sanoi kerran ,että hän kyllä ihmettelee ettei mulla kasva häntä.

Olemme onnekkaita kun meillä käy hoitokoiria.Dara tulee ens vkl meille ja seuraavana keskiviikkona saapuu laumaamme melkein viikoksi Haiku.

Jossain vaiheessa postaan veljeksistä ,pohjanpystykorvista Hupi ja Eetu.Samaa rotua ja niin eri maata.

Elämä ilman musiikkia ei olisi elämää

Musiikki kuuluu päivääni .Mulla soi aina joku vempele,radio/levari tai cd-soitin.Hiljaisuus ahdistaa mua todella paljon.

Kun hankittiin levari ja cd-soitin jotka toimii bluetooth systeemillä samoihin kajareihin telkkarin kanssa,ei ole enää nurkissa isoa räkkiä+levari+kasettisoitin+cdsoitin +radio+viritinvahvistin ja kaiuttimia. Tosin  nuokin vehkeet löytyvät kellarista täysin toiminta kuntoisina.

Kirppareilla tie viekin nykyään levyosastoille.  Hyväkuntoisia vinyyleitä Turun seudulta löytyy esim  www.kirppiscenter.fi ja www.hassinen.info. Se tunne kun haet jotain määrättyä levyä ja se löytyy ja vielä huippukunnossa.Taas pienimuotoinen lottovoitto.

Nuoruudessa työskentelin parissa eri musiikkiliikkeessä. Se oli sitä aikaa kun ostettiin vinyyleitä ja kasetteja-vähitellen alkoi tulla cd-levyt valikoimiin.Viikonloppuna kun olin ollut viihteellä niin maanantai aamulla töihin mennessä kaivoin käsilaukusta erilaisia lappuja .Porukat tilaili levyjä ja kun näki munt kapakassa huikkasivat toiveensa. Erittäin hyvää palvelu sanoisin.

Työn etuisuuksiin kuului , että usein sain eri levy-yhtiöiltä kutsun johonkin konserttiin.Silloin alkoi jo vähitellen suomeenkin tulla "maailman tähtiä".Konsertilla on ihmeellinen vaikutus. Suosikki artisti ei olekkaan lavalla niin täydellinen mitä odotit tai joskus menin konserttiin joka ei etukäteen kiinnostanut, mutta konsertin jälkeen oli artisti saanut yhden fanin lisää.

Menimme mieheni kanssa naimisiin vasta nelikymppisinä suht lyhyen seurustelun jälkeen.Hän ei ollut käynyt ollenkaan kevyen musiikin konserteissa aikaisemmin. Nyt hänestä on jo kehkeytynyt kunnon keikkahemmo. Ensimmäinen konsertti johon hänet roudasin oli Mestarit lavalla.Hän ihmetteli etukäteen:" Mitä siinä nelikossa tekee Pepe Willberg?" Kun konsertti loppui hän seisoi ,rummutti istuinta ja huusi PEPE PEPE... Niin se mieli voi muuttua.

Häävalssiksi valitsimme Edu Kettusen hienoa hienomman kappaleen :Me lähdemme vielä. Eräänä jouluna annoin miehelleni joululahjaksi ko taulun.

Hänen keikkamyyjänsä avustuksella sain Edun käsinkirjoitetun otteen ko laulusta+nimmarin.Tuo taulu on kotimme seinällä

Joitain muitakin nimmareita löytyy .

Hienoin on tuo Jose Felicianon nimmari.Hänhän on sokea mies joten tuolla on suuren suuri merkitys.

Edesmennyt Hombre Lampinen oli ystävä ja myös työkaveri.Tuolla viestillä oli ihan oma merkityksensä.

1980-luku meni aika täysipainoisesti Bruce Springsteeniä fanittaessa.Kun täytin 25 vuotta olin hänen konsertissa Göteborgissa-mikä uskomaton kokemus.Sen jälkeen olen hänet nähnyt useasti lavalla. Kun täytin 50 vuotta hän oli keikalle Tampereella Ratinassa. Mieheni lähetti hänelle sähkeen jonka teksti meni suunnilleen näin:"Hyvä hra Springsteen. Vaimoni näki keikkasi kun hän täytti 25 vuotta ja nyt hänellä on 50-vuotis synttärit.Hän haluaisi kuulla Dancing in the dark kappaleen"

Keikka oli loppumassa kun Springsteen huusi pari kertaa microfooniin:"Happy birthday Saija" ja vetäisi biisin hämärtyvässä illassa. En voinut muuta kuin itkeä!Wau mikä juttu.

Hotellin respassa oli oikein ihana nainen töissä. Hän kysyi miten keikka oli mennyt ja kerroin hänelle tuon tarinan. Hän sanoi:" sitten olet oikea ihminen jonka kuuluu saada tämä lappu."

Brucen roudarit olivat majoittuneet samassa hotellissa ja antaneet Springsteenin käsin  kirjoitetun biisilistan hänelle!Sekin löytyy nykyään kotimme seinältä.

Kotiamme koristaa myös useampi His Master Voice koirapatsas. Osa löytynyt kirppareilta mutta isoimmat ovat Amsterdamin kirppareilta!

 

Saaristo-kappale kauneinta Suomea

Nyt kun tuo kevät aurinko paistaa alkaa mieli jos siirtymään tuleviin reissuihin.Vähintään yksi reissu kesällä on tehtävä saaristoon.Olen syntynyt ja koko ikäni asunnut ( -6 vuotta Hämeessä) kaupungeissa jotka ovat meren rannalla.Meri on vaan niin hieno elementti!

Kun aloitin tämän blogin pitämisen ,päätin että olen vaan positiivinen.Mutta on ollut kyllä pirun vaikeaa kun on yrittänyt varata lauttamatkoja tulevalle kesälle.Majoitukset onnistui kädenkäänteessä ja helmikuussa laivamatka Ahvenmaa-Naantali.Mutta kun yritin varata lauttamatkoja Vuosnainen-Åva-Kumlinge- Hummelvik oli se työn ja tuskan takana.https://www.alandstrafiken.ax/en liikennöi näillä reiteillä.Suomen ja englanninkielisten sivujen etusivulla on liikennetiedot vuodelta 2018! Etusivun jälkeen varauksen saa tehtyä joko ruotsiksi tai englanniksi.

Kun Kumlingen mökkivaraus varmistettiin, he kehoittivat varamaan lauttamatkat ajoissa. Olin ilmeisesti liian ajoissa kun se ei onnistunut. Soitin heille helmikuun alussa ja sanoivat että varauksen voi tehdä kuukauden päästä. Oikein allakkaa laitoin ylös päivämäärän ja taas yritin.Ei vaan onnistunut. Taas soitin heille toimistoon ja sieltä vastattiin , että kahden viikon päästä voi varata.Vihdoin viimein pääsin viime viikolla tekemään online-varauksen.No nyt positiivisiin asioihin!

Olemme entisiä purjehtijoita, joten saaristo on aika tuttua meille,varsinkin miehelleni joka on ikänsä purjehtinut. Nyt kun olemme siirtyneet maakravuiksi olemme tutustuneet saaristoon lautoilla matkustaen.

Viime kesänä oltiin heti kesäkuun alussa Örön saaressa. Oli niin kaunis paikka! www.visitoro.fi

Majoitumme siellä linnakesaari.johku.com/fi .Siisti huone, aivan ihanaa ruokaa ja palvelu huippuluokkaa. Vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme saaren fillareilla.Paljon oli katsottavaa ja ilmat suosi meitä.

 

Runsaan vuorokauden reissu tuolla saarella tuntui kuin olisi ollut viikon lomalla.

Ihastuin paikkaan ja tuskin jäi viimeiseksi kerraksi kun siellä käytiin.

 

Toisen saaristoretken teimme Jurmon saareen joka on aivan omanlaisensa saari.www.jurmo.com

Jurmossa majoitumme jurmoinn.fi/majoitus.Taas saimme kokea ystävällistä palvelua,hyvää ruokaa ja kaikki hoitui .Paikan pitäjä kertoi saaren historiasta ja häneltä saimme lainaksi avaimen jotta pääsimme myös tutustumaan pieneen kirkkoon joka saarella sijaitsee.Mulla on "pakkomielle" käydä hautausmailla ja kuvata siellä.

Suosittelen reissuja saaristoon.Siellä on  niin kaunista ja kokee  henkeäsalpaavia maisemia. Nämä ihmiset jotka näissä paikoissa työskentelee ovat niin ystävällisiä,avuliaita ja rentoja .He tekevät työtä suurella sydämellä.

Lauttamatkat ja yöpymiset kannattaa varata ajoissa. Moni muukin on löytänyt tai lähtee löytämään saariston ihanuuden.

Korppoosta kirjoitan seuraavassa postauksessa. Siellä koettiin niin hieno kokemus viime kesänä!