Sain luvan Hupin ja Eetun emännältä kertoa näistä pohjanpystykorva koirista.Hupi on vanhempi herrasmies ja se ei ollut montakaan kuukautta vanha ,kun oli meillä hoidossa. En ole koskaan tavannut pentua joka on niin rauhaisa ja viihtyi ihan yksikseen pihalla.Hupi istui yhden isoin kiven päällä ja kuunteli jos  jostain vähän kuului jotain rapinaa. Loikka kohti ääntä ja takaisin kiven päälle.

Hupi on maailman helpoin hoitokoira.Sitten isäntäpariskunta otti toisen saman rotuisen koiran nimeltään Eetu.Se taisi olla kaikille ylläri ,ettei ollutkaan yhtä helppo kuin Hupi.Koirilla on maailman ihanin koti+pihapiiri.Hupi pysyy pihalla, ilmoittaa haukkumalla jos tontille on eksynyt käärme mutta mitä tekee Eetu. Lähtee ihan omille reissuilleen pisin kylää.Koska koirat ovat saaristossa 99% elostaan niin kaupunkiin kun tulevat, on meno narun päässä aika hurjaa.Pitäähän kaikki hajut merkata ja lukea koirien sähköpostit.

Olemme nimenneet Hupin mutkiaiseksi. Se kun tulee hakemaan hellyyttä, sen pää kääntyy enemmän ympäri kuin aikoinaan elokuvan manaajan flikan.

Pohjanpystykorva  on ihana rotu kun niiden turkki hylkii kaiken lian ja ne tuoksuu niin hyvältä. Ja ensimmäisen kerran näin ,että koira hymyilee-siis todella HYMYILEE.Oltiin heillä viime kesänä rapupippaloissa ja kävin uimassa.Uidessani takaisin portaille Eetu oli siinä mua odottamassa laiturilla ja sen suu oli korvissa.Se ei todellakaan ollut irvistys/hampaiden näyttämistä vaan ihana hymy.Voi pientä poikaa!

Yksi meidän hoidokeista on ollut nowaskotiannoutaja Warpu.Tosin hän nykyään asustelee Rovanniemellä joten ei paljon tavata.Jokunen vuosi sitten hän oli meillä hoidossa 7 viikkoa kun emäntä+puoli sukua oli jenkeissä.Miten voikin olla niin symppis koiruus. Mutta noutaja on noutaja ja pohjaton ruokahalu.Kaikki mahdollinen mitä sille antoi se söi. Ja yhtälö mun mies+koira joka kerjää=katastroofi.Muistan loppu elämäni yhden lauantai illan jokunen päivä ennen joulua.Oli hieman lunta, ihmisillä oli jo jouluvalut kotona ja kukaan muu ei ollut liikenteessä.Voi kun osaisi kirjoittaa sen tunnelman.

Kaksi viikoa sen jälkeen kun Warpu oli lähtenyt pois tuli Heikki töistä kotiin ja mää itkin ihan täysillä. Hän vähän pelästyi, että mitä on tapahtunut?! Sain itkuni lomasta soperrettua- mulla on niin kova ikävä Warpua!

Warpu oli mukana jokusen kerran Hupin luona rapujuhlissa.Kun eka kerran soitin Warpun emännälle ja pyysin Warpua mukaan oli hän sanonut äidilleen:" ei tää mene ihan oikein, ainoa joka saa kutsun rapujuhliin on mun koira"