Tietoja minusta

Oma kuva
naimisissa, eläkkeellä oleva nainen.elämästä nautiskelija ja nykyään aika hitaalla käyvä tyyppi.mikäs kiire se valmiissa maailmassa on?

3.17.2023

Elämä ilman musiikkia ei olisi elämää

Musiikki kuuluu päivääni .Mulla soi aina joku vempele,radio/levari tai cd-soitin.Hiljaisuus ahdistaa mua todella paljon.

Kun hankittiin levari ja cd-soitin jotka toimii bluetooth systeemillä samoihin kajareihin telkkarin kanssa,ei ole enää nurkissa isoa räkkiä+levari+kasettisoitin+cdsoitin +radio+viritinvahvistin ja kaiuttimia. Tosin  nuokin vehkeet löytyvät kellarista täysin toiminta kuntoisina.

Kirppareilla tie viekin nykyään levyosastoille.  Hyväkuntoisia vinyyleitä Turun seudulta löytyy esim  www.kirppiscenter.fi ja www.hassinen.info. Se tunne kun haet jotain määrättyä levyä ja se löytyy ja vielä huippukunnossa.Taas pienimuotoinen lottovoitto.

Nuoruudessa työskentelin parissa eri musiikkiliikkeessä. Se oli sitä aikaa kun ostettiin vinyyleitä ja kasetteja-vähitellen alkoi tulla cd-levyt valikoimiin.Viikonloppuna kun olin ollut viihteellä niin maanantai aamulla töihin mennessä kaivoin käsilaukusta erilaisia lappuja .Porukat tilaili levyjä ja kun näki munt kapakassa huikkasivat toiveensa. Erittäin hyvää palvelu sanoisin.

Työn etuisuuksiin kuului , että usein sain eri levy-yhtiöiltä kutsun johonkin konserttiin.Silloin alkoi jo vähitellen suomeenkin tulla "maailman tähtiä".Konsertilla on ihmeellinen vaikutus. Suosikki artisti ei olekkaan lavalla niin täydellinen mitä odotit tai joskus menin konserttiin joka ei etukäteen kiinnostanut, mutta konsertin jälkeen oli artisti saanut yhden fanin lisää.

Menimme mieheni kanssa naimisiin vasta nelikymppisinä suht lyhyen seurustelun jälkeen.Hän ei ollut käynyt ollenkaan kevyen musiikin konserteissa aikaisemmin. Nyt hänestä on jo kehkeytynyt kunnon keikkahemmo. Ensimmäinen konsertti johon hänet roudasin oli Mestarit lavalla.Hän ihmetteli etukäteen:" Mitä siinä nelikossa tekee Pepe Willberg?" Kun konsertti loppui hän seisoi ,rummutti istuinta ja huusi PEPE PEPE... Niin se mieli voi muuttua.

Häävalssiksi valitsimme Edu Kettusen hienoa hienomman kappaleen :Me lähdemme vielä. Eräänä jouluna annoin miehelleni joululahjaksi ko taulun.


Hänen keikkamyyjänsä avustuksella sain Edun käsinkirjoitetun otteen ko laulusta+nimmarin.Tuo taulu on kotimme seinällä

Joitain muitakin nimmareita löytyy .





Hienoin on tuo Jose Felicianon nimmari.Hänhän on sokea mies joten tuolla on suuren suuri merkitys.

Edesmennyt Hombre Lampinen oli ystävä ja myös työkaveri.Tuolla viestillä oli ihan oma merkityksensä.

1980-luku meni aika täysipainoisesti Bruce Springsteeniä fanittaessa.Kun täytin 25 vuotta olin hänen konsertissa Göteborgissa-mikä uskomaton kokemus.Sen jälkeen olen hänet nähnyt useasti lavalla. Kun täytin 50 vuotta hän oli keikalle Tampereella Ratinassa. Mieheni lähetti hänelle sähkeen jonka teksti meni suunnilleen näin:"Hyvä hra Springsteen. Vaimoni näki keikkasi kun hän täytti 25 vuotta ja nyt hänellä on 50-vuotis synttärit.Hän haluaisi kuulla Dancing in the dark kappaleen"

Keikka oli loppumassa kun Springsteen huusi pari kertaa microfooniin:"Happy birthday Saija" ja vetäisi biisin hämärtyvässä illassa. En voinut muuta kuin itkeä!Wau mikä juttu.

Hotellin respassa oli oikein ihana nainen töissä. Hän kysyi miten keikka oli mennyt ja kerroin hänelle tuon tarinan. Hän sanoi:" sitten olet oikea ihminen jonka kuuluu saada tämä lappu."

Brucen roudarit olivat majoittuneet samassa hotellissa ja antaneet Springsteenin käsin  kirjoitetun biisilistan hänelle!Sekin löytyy nykyään kotimme seinältä.

Kotiamme koristaa myös useampi His Master Voice koirapatsas. Osa löytynyt kirppareilta mutta isoimmat ovat Amsterdamin kirppareilta!



 

Ei kommentteja:

Kevättä ja kesää odotellessa

Vaikka olen nauttinut kotona olemisesta tuon 8 viikon eurooppaturneen jälkeen, niin nyt alkaa tympimään. On ollut sukulaisia kylässä, ruokav...