Pidin blogia jo vuonna 2005

Se oli silloin aika uutta, että joku kirjoittaa elämästään niin, että se on kaiken kansan luettavista .Siitä tuli sitten sen vertaa sanomista lähipiirissä, että ensiksi laitoi sen salasanojen taakse ja lopuksi lopetin koko postauksen.

Onneksi säästin sen koko vuodatuksen ja nyt olen lukenut sitä uudestaan.Siellä on paljon asioita jotka olisin kokonaan unohtanut jos niitä ei olisi kirjoittanut "ylös".Tulen tänne lisäämään pätkiä ko blogista aina silloin tällöin kun siltä tuntuu.

Selvennykseksi pitää kirjoittaa. Olen antanut Heikille lempparinimen Hiiri ja vastaavasti hän on  kutsunut mua Peikoksi .Nämä nimet on myös kaiverrettu meidän kihlasormuksiin ja päivämääränä on 111100.Taas pieni selvennys. Mentiin kihloihin 1.11.1998 kun Mika Häkkinen voitti formuloissa maailman mestaruuden.Sormuksiin ei ole kaiverrettu vuosilukua vaan kihlajaispäivä 1.11 ja 100 tarkoittaa Häkkisen pisteitä.

nyt "pieni" otos vanhasta blogista, ensimmäinen sellainen!

 

Ihana toi Hiiri, jos se näkee että olen kirjoittamassa tänne hän malttaa istua noin 5 min/max paikoillaan. Sitten hänen on PAKKO tulla lukemaan mitä oon vuodattanut.Äsken kuulin taas ihanan tunnustuksen. Hiiri pitää mun päikkäristä.
Toinen kerta kun olen ollut maailman hienoin vaimo oli kait neljä vuotta sitten. No nyt taas tää lähtee menemään. Mun piti tulla kirjoittaa vaan noit 4 ekaa lausetta, mut tää on pakko kirjata muistiin.
Siis nelisen vuotta sitten tapahtui moinen juttu.Olimme kesälomapurjehduksella. Yleensä olemme noin kaksi viikkoa kahdestaan reissusta/kesä. Se on aikamoinen suodatin. Jos suhde ei toimi siellä se viimeistään menee harakoille.Purjepaattimme on pikkunen kansanvene- Blondi nimeltään. Siellä ei ole mitään mukavuuksia, paitsi helkutin hyvät punkat nukkua. Jos matkalla tulee pissahätä se pitää tehdä , tai siis naisihmisenä , ämpäriin. Miehille se on helpompaa, sen kun kuseskelee yli laidan. Siihen en ole vielä oppinut.
Olimme purjehtineet Maarianhaminaan missä oli sinä kesänä Tall Ships Race. Paikkalla oli enemmän kuin paljon veneitä. " Parkeerasimme" Blondin yhden laiturin päähän. Vierasvenelaiturin-hoitaja kävi ilmoittamassa että se on siinä meidän vastuulla . Pari päivää nautimme Kongon vieraanvaraisuudesta ja jatkoimme matkaamme. Parin päivän päästä menimme Houtskäriin. Päästyämme laituriin kävelimme lähimpää grilliin syömään. Laiturin päässä seisoi mies joka kysyi ensitöikseen meiltä: "Oletteko vielä samalla reissulla?Näin ton paatin Maarianhaminassa vähän oudosti laiturin päässä!". Hiiri vastasi iloisesti :" Joo ollaan". Mies sanoin metrinen kyrpä otsalla:" Mun vaimo ei edes suostui astumaan tuon kokoiseen purjeveneeseen." Ja siihen rakas Hiiri sanoi:"Mulla onkin hieno vene-vaimo".Voiko parempaa tunnustusta saada purjehtijan vaimo?! EI VOI . Vieläkin kuljen tissit törröllään tosta kunniasta. Toisen prinikan sain rintaani viime kesänä. Pääsin miehistön jäseneksi Gottlantin ympäripurjehdukseen. En osannut tehdä siellä muuta kun ruokkia purjehtioita, mutta sekin on kuulemma todella iso juttu. Mutta pirulauta mää tein sen 45-vuotiaana. Tosin keli oli iisi ja se vei noin 58 tuntia, mutta kuitenkin.Paukutan tästä ko asiasta henkseleitäni -- ja kauan.
Nää on mulle tosi isoja ja tärkeitä juttuja. Oon ylpee näistä ja siitä miten Hiiri kannustaa mua. Turha tulla mulle soittaa suutaan jos mulla on iso perse, sen kanssa on tehty paljon hienoja juttuja. Kohta Blondi--meidän ihana kesäkoti, plumssautetaan taas mereen ja lähdetään nauttimaan hienosta Turun saaristosta.
Vieläkään en osaa tehdä paalusolmua, onko fenda vai venda?--en tiiä, fokka ok, spinnun nosto ei harmaata hajuakaa. Mutta aina voi oppia ja elämä on IHANAA

 

terveisin Kiituripeikko , teiden kauhu