Lunta,lunta ja vielä vähän lunta

Viikko sitten kävelin lenkkareissa ja nyt on lunta "reisiin asti".Luulin jo kevään olevan nurkantakana ( tai kai se siellä on piilossa) mutta ei nyt siltä näytä.

Mun rakkaalla parvekkeellakin näyttää tältä.Eilenkin kävi talon miehet 3xlumitöissä ja tänään ovat suorittaneet jo aamujumpan kera lumikolien.

On sellainen harha käsitys , että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ainakin koirilleen miehet puhuvat ja vielä todella kauniisti.Eräänä vesisateisena päivänä mies meni staffinsa kanssa ja koska ilma oli mikä oli, ei koiraa huvittanut kävellä vaan veti jalat suoriksi ja stoppas. Siihen mies:" ei ole pakko, mennään takaisin kotiin ja sitten päivällä pidemmälle lenkille".Voiko olla herttaisempaa kun iso mies taluttaa pikku koiraa, koira tekee kakkat ja mies siihen:" voi kuinka hieno kakka-hyvä tyttö".

En tarvitse paljon kelloa. Määrätyt ihmiset/porukat liikkuvat melkein minutilleen samaan aikaan. Aamuyöllä klo 5.00 menee nainen koiransa+rollaattorinsa kanssa.Kello 7.00 vaihtelevasti 2-3 naista+yksi mies ja 2-3 koiraa. Kadun kulmassa mies antaa koirille herkkupalat ja jos näin ei tapahdu nostaa yksi haukuista rähinän.

Klo 9.00 kävelee 3 miehen ryhmä kohti rantaa ja noin 10.30 -11.00 menee tuttu koiransa kanssa kohti kahvilaa.

Illalla taas noin 21.00 kävelee vanhempi nainen ( hämmästyttävästi Emmerdalen Ednan näköinen ihminen vaatetustaan myöden) kantaen kahta suurta kauppakassia.Meno on välillä tosi raskaan näköistä mutta sinnikkäästi hän vaan etenee.

Jos joskus saisin lopetettua röökin polton jäisi mulla suuri aukko elämään kaikista tapahtumista.

Haaveilin, että kun mennään ens viikolla pääsiäisen viettoon Hangon Tvärminneen , aurinko paistaa ja me istutaan t-paidat päällä terdellä. Taidetaan olla toppatakit päällä,pipot päässä ja tumput kädessä.Tai sitten ollaan sisätiloissa .

Runsaan viiden viikon päästä suuntana Rooma ja siellä on jo nyt lähemmäs +20 astetta.Silloin on jo Heikkikin eläkeläinen .Päästää nauttimaan auringosta,hyvästä ruoasta ,katukahviloista ja uudesta kohteesta meidän matkailuhistoriassa. Mihinkään turistirysänähtävyyksiin mua ei saa. En halua jonottaa johonkin , että pääsen pällistelemään vanhaa kivikasaa.Tällainen matkailija minä olen.

Nyt mulla on niin hehkeät kasvot!

Olin heti klo 10.00  kasvohoidossa.Olen kuullut pelkkää positiivista suht uudesta paikasta Naantalissa. Mutta kun olen niin hemmetin laiska hoitamaan ihoa,meikkaamaan tai muuta hoitoja tekemään itselleni, en ole elämässäni montakaan kertaa ollut kasvohoidossa.

Eilen kauneushoitolan pitäjä kertoi firman toiminnasta Naantalilaisten fb-sivuilla hyvin valaisevasti.esim

Opetushoitolan toiminnan:

minulla työskentelee tällä hetkellä 11 oppilasta Kauneudenhoitoalalta työssäoppijana. Olemme avoinna sopimuksen mukaan, joustavasti aamusta iltaan, nettisivuilla näet vapaat ajat.

 

Innostuin kirjoituksesta niin paljon , että samantien tilasin itselleni ajan. 

Sain niin hyvää palvelua! Kasvohoito oli kerrassaan mahtava kokemus .Paikka on todella siisti ja asiakkaana koin paikassa olevan hyvä henki.

 

Siinä maatessani mietin miksen käy hoidoissa. Sitten muistin. Ennen kuin sairastuin mulla oli olevinaan koko ajan kiire johonkin. Kyllästyin ensimmäisen vartin aikana makaamaan paikallani ja joku laittaa eri rasvoja mun kasvoille. En osannut rentoutua ja nauttia.

Tänään osasin nauttia, kuunnella hyvää taustamusiikkia ja rentoutua.

 

Kokemus oli 10+++

Suuri suositus paikalle

www.kauneushoitolalaineella.fi 

Diamonds are the girl´s best friends

Timantit ovat joka tytön suosikkeja ja onhan ne ihania. Mutta kyllä on huippua omistaa sormus joka on tehty ihan sulle , eikä ole myynnissä joka kultasepän liikkeessä

Mulla oli kaapin perukoilla kultainen kaulakoru+ranneketju. Joskus ostanut ne Rhodokselta ja en ollut ainakaan 30 vuoteen niitä käyttänyt .Rumat, paksut vitjat suoraan sanottuna.Ajattelin ne sitten myydä romukullaksi mutta Heikki ehdotti , että teetän niistä itselleni jonkun korun.

Parin liikkeen kanssa keskustelin mutta sitten löytyi kultaseppä joka oli mun makuuni. Hauska,huumorintajuinen heppu joka ymmärsi mua. Niin sitten alkoi "yhteistyö" ja eilen hain sormuksen. Se on massiivinen mutta ei olekkaan tarkoitus sitä joka päivä sormessa pitää. Sitten vaan kun haluan olla "hieno lady".

Sain sormuksen tekijältä luvan laittaa asiasta kirjoituksen tänne blogiin .

www.aitokulta.fi joka löytyy Turusta! Suosittelen lämpimästä!

 

Onhan tuossa kuvassa kun sormus on sormessa myös mun yks timanttisormus, jonka sain kun täytin 60 vuotta-keneltä muulta kuin omalta mieheltäni!

Hauskoja juttuja joita elämään mahtuu.

Niin paljon on sattunut elämässä asioita, jotka naurattavat vielä vuosien jälkeenkin.Musiikkiliikkeissä sattui ja tapahtui kirjan verran tapahtumia. Tässä esimakua jostain tapahtumista:

Nainen kävelee hyvinkin määrätietoisesti ovesta sisään ja kysyy

"onko teillä Nellie Wilssonin levyjä?"

Mulla hetken raksutti, että ymmärsin ja vastasin:

"siis tarkoitatteko Willie Nelsonia?"

asiakas " juu Nellie Wilson , se countrylaulaja .

minä:" nyt ei löydy hyllystä kuin yksi hänen levyään mutta voidaan tilata mitä haluatte" 

asiakas:" Loistavaa, haluaisin Nellin parhaat"

minä" laitan tilaukseen ko levyn, on parin päivän noudettavissa"

Parin päivän päästä rva purjehti ovesta sisään ja kysyi:" Onko se mun tilaama Nellie Wilsonin levy jo tullut?" Olihan se Willie Nelson saapunut.

 

Kerran olin jonkun ihmeen takia soitintiskin takana. Tiskille tuli mies joka oli olemukseltaan karannut me hirviöt sarjasta. Ainoastaan mutterit puuttui ohimolta. Korkealta ja kovaa hän tokaisi:" yks plektra THIN" mää repesin ihan totaalisesti ja menin kontalleen lattialle.Työkaverille kävi sama juttu. Siellä me kontattiin vieri vieressä , eikä saatu kumpikaan myytyä sitä plektraa.

 

Sitten saapui mies levyosatolle(jazz musiikki ei ole/ollut mun vahvin osaamis genre) Kuulin että hän kysyi:" onko teillä batman mätäni levyä". Taas tämä neitokainen repesi ja luikki nauraen pomon koppiin.Sisäpuhelimella soitin soitinosaston Esalle jolla jazz musiikki hallussa.Nauroin ihan kuollakseni ja sain sanottua:"se ukko kun seisoo siinä levyosastolla kysyi et onks meil levyä Bathan mätäni.Voitko ystävällisesti palvella häntä?"Esa sitten sivisti mua että se on https://fi.wikipedia.org/wiki/Pat_Metheny.

 

Tulen jatkamaan näitä hassunhauskoja kommelluksia joita työpaikoilla on sattunut.

Sain luvan Hupin ja Eetun emännältä kertoa näistä pohjanpystykorva koirista.Hupi on vanhempi herrasmies ja se ei ollut montakaan kuukautta vanha ,kun oli meillä hoidossa. En ole koskaan tavannut pentua joka on niin rauhaisa ja viihtyi ihan yksikseen pihalla.Hupi istui yhden isoin kiven päällä ja kuunteli jos  jostain vähän kuului jotain rapinaa. Loikka kohti ääntä ja takaisin kiven päälle.

Hupi on maailman helpoin hoitokoira.Sitten isäntäpariskunta otti toisen saman rotuisen koiran nimeltään Eetu.Se taisi olla kaikille ylläri ,ettei ollutkaan yhtä helppo kuin Hupi.Koirilla on maailman ihanin koti+pihapiiri.Hupi pysyy pihalla, ilmoittaa haukkumalla jos tontille on eksynyt käärme mutta mitä tekee Eetu. Lähtee ihan omille reissuilleen pisin kylää.Koska koirat ovat saaristossa 99% elostaan niin kaupunkiin kun tulevat, on meno narun päässä aika hurjaa.Pitäähän kaikki hajut merkata ja lukea koirien sähköpostit.

Olemme nimenneet Hupin mutkiaiseksi. Se kun tulee hakemaan hellyyttä, sen pää kääntyy enemmän ympäri kuin aikoinaan elokuvan manaajan flikan.

Pohjanpystykorva  on ihana rotu kun niiden turkki hylkii kaiken lian ja ne tuoksuu niin hyvältä. Ja ensimmäisen kerran näin ,että koira hymyilee-siis todella HYMYILEE.Oltiin heillä viime kesänä rapupippaloissa ja kävin uimassa.Uidessani takaisin portaille Eetu oli siinä mua odottamassa laiturilla ja sen suu oli korvissa.Se ei todellakaan ollut irvistys/hampaiden näyttämistä vaan ihana hymy.Voi pientä poikaa!

Yksi meidän hoidokeista on ollut nowaskotiannoutaja Warpu.Tosin hän nykyään asustelee Rovanniemellä joten ei paljon tavata.Jokunen vuosi sitten hän oli meillä hoidossa 7 viikkoa kun emäntä+puoli sukua oli jenkeissä.Miten voikin olla niin symppis koiruus. Mutta noutaja on noutaja ja pohjaton ruokahalu.Kaikki mahdollinen mitä sille antoi se söi. Ja yhtälö mun mies+koira joka kerjää=katastroofi.Muistan loppu elämäni yhden lauantai illan jokunen päivä ennen joulua.Oli hieman lunta, ihmisillä oli jo jouluvalut kotona ja kukaan muu ei ollut liikenteessä.Voi kun osaisi kirjoittaa sen tunnelman.

Kaksi viikoa sen jälkeen kun Warpu oli lähtenyt pois tuli Heikki töistä kotiin ja mää itkin ihan täysillä. Hän vähän pelästyi, että mitä on tapahtunut?! Sain itkuni lomasta soperrettua- mulla on niin kova ikävä Warpua!

Warpu oli mukana jokusen kerran Hupin luona rapujuhlissa.Kun eka kerran soitin Warpun emännälle ja pyysin Warpua mukaan oli hän sanonut äidilleen:" ei tää mene ihan oikein, ainoa joka saa kutsun rapujuhliin on mun koira"

Samaa rotua mutta niin erilaisia. Luulo et kaksi menee samalla kuin yksikin-ja paskat

Ihastuin aikoinaan sileäkarvaiseen kettuterrieriin kun musiikkiliikkeessä kävi asiakkaana vanhapoika opettaja koiransa kanssa asiakkaana.Koira pomppi kuin markkipallo neljällä jalalla ilmaan. Seuraavan kettikseen tutuistui kun muutin takaisin kotikaupunkiin.Paikallisessa pubissa kävi asiakkaana Jokíkinen koiransa kanssa.

Siitä sitten se ajatus lähti. Ensiksi piti saada mutsi koukutettua koiran hoitajaksi kun olin laivalla töissä. 7pv duunissa ja 7 pv kotona. Seuraavaksi kennelliiton sivuille katsomaan kenellä kasvattajalla on pentuja.Löytyikin jokunen kasvattaja joilla oli pentuja ja jonkin etiäisen mukaan soitin listan viimeiselle kasvattajalle.Sieltähän vastaili puhelimeen Airi Vilppula joka osoittautui niin hyväksi kasvattajaksi. Juhannuspäivänä laiva oli Hesassa seisomassa ja Airi miehensä kanssa haki munt autolla  Kauniaisiin katsomaan pentuja.He lähinnä kasvattivat karkeakarvaisia kettiksiä  mutta myös sileäkarvaisia. Jää murtui viimeistään siinä vaiheessa ,kun heidän kotona "hiipi" kk kettis Storm nimeltään, mun jalkoihin.Tuo koira oli valioyksilö mutta hyvin varauksellinen uusia ihmisiä kohtaan.Kun se oli munsta niin kiinnostunut ja halusin mun kosketusta-Vilppulat oli sitä mieltä että olen todellakin koira-ihminen.Siinä sitten tehtiin sopimus kuka pennuista tulee mulle sijoitukseen.Olin ajatellut  antaa koiralle nimeksi Veikko, mutta kennelin miespuolinen väki olivat jalkapallo-ihmisiä, niin  pentu oli jo saanut nimen Litmanen.Se sopi mulle oikein hyvin.Litti oli maailman herttaisin koira- oikein palleralleraa.Se vaistoisi mun mielialan nanosekunnissa,kun olin allapäin se osasi lohduttaa mua.Kun sitten mieheni kanssa tajuttiin , että meidän välillä on muutakin kuin pelkä ystävyys oli molemmilla yksi ehto.Hänellä oli ,että haluan viettää aikaa pikkuisessa purjepaatissa ja nautin purjehduksesta ja mulla puolestaan oli ehtona , että mieheni hyväksyy/ tykkää Litmasesta.No noi molemmat vaatimukset täyttyi.

Kun mieheni työn takia muutettiin Hämeeseen niin soittelin usein kenneliin Littin kuulumisia.Kerran puhelussa Airi kysyi voisimmeko  antaa kodin toiselle sk kettikselle. Lupasin jutella asiasta mieheni kanssa kaikkihan oli kiinni Litmasesta.Kaikkien kommerventtien jälkeen laumaamme tuli uusi jäsen-Viiru.Koirat tuli keskenään hyvin juttuun mutta olivat luonteeltaan kuin yö ja päivä.

Litmanen oli rauhallinen herrasmies jonka tassut ei todellakaan saanut kastua.Viiru puolestaa varsinainen raparipa.Viirun kanssa menin koirakouluun ,jossa ainoa neuvo oli:jos menisit tuonne metsään sen koiran kanssa koska se ei ota minkäänlaista yhteyttä sinuun

Litti rakasti matkustaa autossa, Viirulle se oli yhtä helvettiä.Viiru purjehti meidän kanssa-Litmasta ei voinut kuvitellakaan vievänsä paattiin ,saatikka olla kahden viikon reissussa.Kun jouduimme luopumaan Littistä ( se sairasti koko 10 vuotiaan elämänsä ja oli useammassa leikkauksessa) se oli kaikkein kovin menetys Viirulle.

Sen jälkeen kun Viiru jäi meille yksinäiseksi koiraksi- se ei sopeutunut olemaan yksin kotona.Aina piti olla joku hoitaja meillä jos halusimme menna vaikka syömään jonnekin.Likka oli 15 vuotta ja 8 kuukautta kun  lähti ns saappaat jalassa paremmille metsästysmaille.

Olin neljä vuotias kun sain ensimmäisen koiran.Se oli pieni villakoira nimeltään Pepi.Sitten  lapsuuden perheessämme oli kaksi yourkkia-Bobi ja Bruce.

Koirat on aina kuulunut mun eloon. Paikallinen terveydenhoitaja, joka on tuntenut mun suunnilleen syntymästä asti , sanoi kerran ,että hän kyllä ihmettelee ettei mulla kasva häntä.

Olemme onnekkaita kun meillä käy hoitokoiria.Dara tulee ens vkl meille ja seuraavana keskiviikkona saapuu laumaamme melkein viikoksi Haiku.

Jossain vaiheessa postaan veljeksistä ,pohjanpystykorvista Hupi ja Eetu.Samaa rotua ja niin eri maata.

Elämä ilman musiikkia ei olisi elämää

Musiikki kuuluu päivääni .Mulla soi aina joku vempele,radio/levari tai cd-soitin.Hiljaisuus ahdistaa mua todella paljon.

Kun hankittiin levari ja cd-soitin jotka toimii bluetooth systeemillä samoihin kajareihin telkkarin kanssa,ei ole enää nurkissa isoa räkkiä+levari+kasettisoitin+cdsoitin +radio+viritinvahvistin ja kaiuttimia. Tosin  nuokin vehkeet löytyvät kellarista täysin toiminta kuntoisina.

Kirppareilla tie viekin nykyään levyosastoille.  Hyväkuntoisia vinyyleitä Turun seudulta löytyy esim  www.kirppiscenter.fi ja www.hassinen.info. Se tunne kun haet jotain määrättyä levyä ja se löytyy ja vielä huippukunnossa.Taas pienimuotoinen lottovoitto.

Nuoruudessa työskentelin parissa eri musiikkiliikkeessä. Se oli sitä aikaa kun ostettiin vinyyleitä ja kasetteja-vähitellen alkoi tulla cd-levyt valikoimiin.Viikonloppuna kun olin ollut viihteellä niin maanantai aamulla töihin mennessä kaivoin käsilaukusta erilaisia lappuja .Porukat tilaili levyjä ja kun näki munt kapakassa huikkasivat toiveensa. Erittäin hyvää palvelu sanoisin.

Työn etuisuuksiin kuului , että usein sain eri levy-yhtiöiltä kutsun johonkin konserttiin.Silloin alkoi jo vähitellen suomeenkin tulla "maailman tähtiä".Konsertilla on ihmeellinen vaikutus. Suosikki artisti ei olekkaan lavalla niin täydellinen mitä odotit tai joskus menin konserttiin joka ei etukäteen kiinnostanut, mutta konsertin jälkeen oli artisti saanut yhden fanin lisää.

Menimme mieheni kanssa naimisiin vasta nelikymppisinä suht lyhyen seurustelun jälkeen.Hän ei ollut käynyt ollenkaan kevyen musiikin konserteissa aikaisemmin. Nyt hänestä on jo kehkeytynyt kunnon keikkahemmo. Ensimmäinen konsertti johon hänet roudasin oli Mestarit lavalla.Hän ihmetteli etukäteen:" Mitä siinä nelikossa tekee Pepe Willberg?" Kun konsertti loppui hän seisoi ,rummutti istuinta ja huusi PEPE PEPE... Niin se mieli voi muuttua.

Häävalssiksi valitsimme Edu Kettusen hienoa hienomman kappaleen :Me lähdemme vielä. Eräänä jouluna annoin miehelleni joululahjaksi ko taulun.

Hänen keikkamyyjänsä avustuksella sain Edun käsinkirjoitetun otteen ko laulusta+nimmarin.Tuo taulu on kotimme seinällä

Joitain muitakin nimmareita löytyy .

Hienoin on tuo Jose Felicianon nimmari.Hänhän on sokea mies joten tuolla on suuren suuri merkitys.

Edesmennyt Hombre Lampinen oli ystävä ja myös työkaveri.Tuolla viestillä oli ihan oma merkityksensä.

1980-luku meni aika täysipainoisesti Bruce Springsteeniä fanittaessa.Kun täytin 25 vuotta olin hänen konsertissa Göteborgissa-mikä uskomaton kokemus.Sen jälkeen olen hänet nähnyt useasti lavalla. Kun täytin 50 vuotta hän oli keikalle Tampereella Ratinassa. Mieheni lähetti hänelle sähkeen jonka teksti meni suunnilleen näin:"Hyvä hra Springsteen. Vaimoni näki keikkasi kun hän täytti 25 vuotta ja nyt hänellä on 50-vuotis synttärit.Hän haluaisi kuulla Dancing in the dark kappaleen"

Keikka oli loppumassa kun Springsteen huusi pari kertaa microfooniin:"Happy birthday Saija" ja vetäisi biisin hämärtyvässä illassa. En voinut muuta kuin itkeä!Wau mikä juttu.

Hotellin respassa oli oikein ihana nainen töissä. Hän kysyi miten keikka oli mennyt ja kerroin hänelle tuon tarinan. Hän sanoi:" sitten olet oikea ihminen jonka kuuluu saada tämä lappu."

Brucen roudarit olivat majoittuneet samassa hotellissa ja antaneet Springsteenin käsin  kirjoitetun biisilistan hänelle!Sekin löytyy nykyään kotimme seinältä.

Kotiamme koristaa myös useampi His Master Voice koirapatsas. Osa löytynyt kirppareilta mutta isoimmat ovat Amsterdamin kirppareilta!

 

Saaristo-kappale kauneinta Suomea

Nyt kun tuo kevät aurinko paistaa alkaa mieli jos siirtymään tuleviin reissuihin.Vähintään yksi reissu kesällä on tehtävä saaristoon.Olen syntynyt ja koko ikäni asunnut ( -6 vuotta Hämeessä) kaupungeissa jotka ovat meren rannalla.Meri on vaan niin hieno elementti!

Kun aloitin tämän blogin pitämisen ,päätin että olen vaan positiivinen.Mutta on ollut kyllä pirun vaikeaa kun on yrittänyt varata lauttamatkoja tulevalle kesälle.Majoitukset onnistui kädenkäänteessä ja helmikuussa laivamatka Ahvenmaa-Naantali.Mutta kun yritin varata lauttamatkoja Vuosnainen-Åva-Kumlinge- Hummelvik oli se työn ja tuskan takana.https://www.alandstrafiken.ax/en liikennöi näillä reiteillä.Suomen ja englanninkielisten sivujen etusivulla on liikennetiedot vuodelta 2018! Etusivun jälkeen varauksen saa tehtyä joko ruotsiksi tai englanniksi.

Kun Kumlingen mökkivaraus varmistettiin, he kehoittivat varamaan lauttamatkat ajoissa. Olin ilmeisesti liian ajoissa kun se ei onnistunut. Soitin heille helmikuun alussa ja sanoivat että varauksen voi tehdä kuukauden päästä. Oikein allakkaa laitoin ylös päivämäärän ja taas yritin.Ei vaan onnistunut. Taas soitin heille toimistoon ja sieltä vastattiin , että kahden viikon päästä voi varata.Vihdoin viimein pääsin viime viikolla tekemään online-varauksen.No nyt positiivisiin asioihin!

Olemme entisiä purjehtijoita, joten saaristo on aika tuttua meille,varsinkin miehelleni joka on ikänsä purjehtinut. Nyt kun olemme siirtyneet maakravuiksi olemme tutustuneet saaristoon lautoilla matkustaen.

Viime kesänä oltiin heti kesäkuun alussa Örön saaressa. Oli niin kaunis paikka! www.visitoro.fi

Majoitumme siellä linnakesaari.johku.com/fi .Siisti huone, aivan ihanaa ruokaa ja palvelu huippuluokkaa. Vuokrasimme polkupyörät ja kiersimme saaren fillareilla.Paljon oli katsottavaa ja ilmat suosi meitä.

 

Runsaan vuorokauden reissu tuolla saarella tuntui kuin olisi ollut viikon lomalla.

Ihastuin paikkaan ja tuskin jäi viimeiseksi kerraksi kun siellä käytiin.

 

Toisen saaristoretken teimme Jurmon saareen joka on aivan omanlaisensa saari.www.jurmo.com

Jurmossa majoitumme jurmoinn.fi/majoitus.Taas saimme kokea ystävällistä palvelua,hyvää ruokaa ja kaikki hoitui .Paikan pitäjä kertoi saaren historiasta ja häneltä saimme lainaksi avaimen jotta pääsimme myös tutustumaan pieneen kirkkoon joka saarella sijaitsee.Mulla on "pakkomielle" käydä hautausmailla ja kuvata siellä.

Suosittelen reissuja saaristoon.Siellä on  niin kaunista ja kokee  henkeäsalpaavia maisemia. Nämä ihmiset jotka näissä paikoissa työskentelee ovat niin ystävällisiä,avuliaita ja rentoja .He tekevät työtä suurella sydämellä.

Lauttamatkat ja yöpymiset kannattaa varata ajoissa. Moni muukin on löytänyt tai lähtee löytämään saariston ihanuuden.

Korppoosta kirjoitan seuraavassa postauksessa. Siellä koettiin niin hieno kokemus viime kesänä!
 

 

Hoitokoira Dara

Yksi vakkari hoitokoiristamme on jack russell Dara. Voiko hellyyttävämpää pikku neitiä ollakkaan!Aamu alkaa niin ihanasti kun neitokainen tulee venytellen mun luokse , nousee takajaloilleen, laittaa etutassut mun reisiä vasten, pitää pientä tyytyväistä ääntä ja tahtoo syliin. Sitten onkin aamupusujen aika.

Hän osaa olla myös "ärhäkkä ämmä". Alussa hänellä ei ollut omaa petiä mukana ja nukkui mun vieressä sängyssä. Yöllä kun tämä piskuinen dogi oli poikittain keskellä sänkyä ja yritin sitä siirtää, tuli kyllä niin ärhäkkä murina vastaukseksi. Nykyisin hänellä on oma donitsi-peti mukana ja hän nukkuu siellä tyytyväisenä.

Peti on myös sellaisessa paikassa, että hän pystyy seuraamaan mun liikkeitä. Jos menen vessaan , saan seuraa. Kun menen parvekkeella hän istuu partsin oven vieressä olevan sohvan käsinojalla.Kun tulen takaisin sisään alkaa varsinainen Dara-tanssi. Olinhan poissa melkein 2 minuuttia ja sitten hän saa pienen herkkupalan kauniista odottelusta palkinnoksi.

Hän on myös varsinainen "hienohelma".Jos maa on märkä,kostea tai luminen on ulkoina käyminen aika vastenmielistä.Jos voisi hoitaa asiansa niin , että maassa olisi vain yksi tassu kerrallaan, Dara tekisi niin.

Kaikille koiraihmisille suosittelen lukemaan facesta https://www.facebook.com/SuvijaTeppo sivua. Paljon hyviä ohjeita eläimistä ja niin hauskasti kirjoitettu. Pari viikkoa sitten oli hurjan hauska päivitys "koirien murteesta". Sen luettuani tulin siihen tulokseen, että mää puhun terrierien murretta. Terrierit on tottu "rotu" ja varsinkin sileäkarvaiset kettuterrierit. Dara menee samaan kastiin.Iso ego,älykäs,itsepäinen,huumorintajuinen ja tietää mitä tahtoo ja sen mukaan mennään.

Koirat on niin ihania ja antavat ihmiselle paljon kaikkea ihanaa. Kun meidän viimeinen sk kettis kuoli melkein 16 vuoden iässä, päätimme ettemme ota enää omaa koiraa. Nyt meitä käy viihdyttämässä hoitokoirat.

Kahden viikon päästä Dara tulee viikonlopuksi meille ja siitä viikon päästä saamme Haikun melkein viikoksi.Haiku on sekarotuinen rescue-koira. Hän oli meillä viikon hoidossa loppuvuodesta ja hyvin hänkin sopeutui meillä eloon.

Jokainen hoitokoira on ihan oma persoonansa joilla on omat tavat.Sen mukaan sitten eletään. Niin ja voihan olla, että tässä välissä tulee alakerran yorkki, Heikki-koira, meille piipahtamaan.

                                                                 Tässä kuvassa Haiku

Mariska-taivaan lahja suomalaiseen musiikkimaailmaan

 

 

 Oltiin laivalla katsomassa Mariskan keikkaa ja olihan se ihan huikea. Nainen on nero ja niin loistava musiikin tekijä.Hänhän on sanoittanut paljon muillekin biisejä esim Anna Puulle ja Jenni Vartiaiselle.

Mariska ei yksin ollut illan tähti vaan koko bändi oli loistava. Sellaista musiikki iloittelua on niin kiva kuunnella ja katsella.

Meillä oli muutenkin hemmetin hauskaa. Naurua riitti ja mulla varsinkin riitti myös unta. Kerrankin nukuin hyvin laivalla. Yleensä mun yöt menee steppailessa kun alkaa levottomat jalat vaivaamaan kun se stn tuuletin puhaltaa ilmaa enemmän kuin laki sallii.

Näin paljon tuttuja ja entisiä työkavereita. Laivalla työskentelevät ihmiset on ihan oma rotunsa. Huumorintaju ja puhetapa on ihan omanlaistaan.Ja vaikka et ole  jonkun kanssa samassa laivassa työskennellytkään, on puhuminen hemmetin helppoa ja aina löytyy yhteisiä tuttuja.

Perjantai illalla tuli tekstari Viking Lineltä, että voi vaihtaa hyttiluokkaa paremmaksi hintaan 34€ .Ja tuo summa todella kannatti maksaa.Iso hytti tuplapedillä ja sen lisäksi sohva.Iso ikkuna ja niin ihanat tyynyt.Hytissä oli myös jääkaappi jossa oli jonkin verran juotavaa.

Lauantai illalla mentii heti taxfreehen ostamaan jotain suolaista ja makeaa syömistä+vähän juomista hyttiin. Siinähän seisoi neitokainen pikakassalla joka sanoi, ettei lauantai iltaisin saa ostaa juomia hyttiin.No niinhän se on nykyään. Mää en sitten antanut periksi ja nauraen sanoin menevä johonkin toiselle kassalle ja puhuvani kassan ympäri. Kun sanoi ettei entistä työntekijää voi näin kohdella-se ei vaan käy, aloimme juttelemaan. Samassa laivassa oltiin oltu ja löytyi taas monta yhteistä tuttua.Arvatkaa saimmeko ostettua juomia?! Saimme.

Ala carten ruoka oli taas niin hyvää ja palvelu erinomaista.

Rahaahan noilla reissuilla aina palaa kohtuuttomasti mutta ei tänä päivänä mitään saa halvalla saatikka ilmaiseksi paitsi hyviä kokemuksia.