koska tuo eurooppa turnee tuli tänne kirjattua aika perusteellisesti ja jotain on kiva kirjoittaa, ajattelin muistella meidän reissuja.
Vuonna 2009 oltiin tuttava pariskunnan kanssa Islannissa. Mää ihastuin siihen maahan totaalisesti. Olimme siellä viikon ja asuimme hotellissa Reykjavikin keskustassa. Käytiin katsomassa ne "pakolliset" nähtävyydet mannerlaattojen rako, geysirit,syömässä hodarit yms. Pariksi päiväksi vuokrattiin auto ja sillä ajeltiin rannikkoa pitkin eri kohteisiin.Käytiin myös valaita bongaamassa.
Me naiset käytiin ostamassa kunnon karvahatut retkelle koska oli aika kylmä ilma. Haalarit sai laivalta päällensä ne, jotka menivät kannelle bongailemaan.Meillä ryhmä jakautui kahdeksi-naiset oli kannella ja miehet istuivat sisätiloissa.
Onneksi tämä nuori neitokainen katseli mieheni perään sisätiloissa.
Olen ratsastanut paljon elämäni aikana ja ennen reissua ratsastanut myös islanninhevosilla. Kaveri-pariskunnan rouva on myös kokenut hevosihminen.Ilmoitimme meidät 3 tunnin maasto ratsastukselle.
Ryhmässä oli varmaan 30 ratsukkoa ja hevoset jaettiin sen mukaan miten kokenut ratsastaja oli.Sanoin miehelleni kun lähdettiin liikenteeseen"istu rennosti siellä selässä". Hän vastasi tiukkaan sävyyn " millä helvetillä olen täällä rennosti kun rystyset on ihan valkoiset kun pidän näistä suitsista kiinni"?!
Vähän ennen puoltaväliä reissua alkoi hevoseni ontumaan toista etujalkaa.Pysähdyimme koko porukka yhteen ylämäkeen ja odottamaan , että tallilta tuodaan mulle uusi hevonen. Minä olin hevoseni kanssa rinteen alaosassa kun taas mieheni monta metriä ylempänä.Kaikki tulivat pois hevosten selästä . Jäin sitten seuraamaan miten mieheni laskeutuu selästä pois.Hänelle tuli "John Wayne kohtaus" eli reteesti heitti oikean jalan hevosen kaulan yli. Hän ei ollutkaan irroittanut vasenta jalkaa irti jalustimesta, joten hän muksahti maahan niin, että vasen jalka oli kiinni jalustimessa.Vieressäni oli norjalainen mies hevosensa kanssa ja hän ei tietenkään tiennyt että tämä maastoutuva ihminen on mieheni.Sain ihan hirveen naurukohtauksen ja tämä norski mulkaisi mua todella vihaisesti.
Lähdettiin uudestaan liikenteeseen ja sain toisen ohjaajan hevosen "alleni" koska siinä meni hetki kun saatiin terve hevonen messiin.
Mieheni hevonen oli jo varmaan aika kyllästynyt siihen , että jos jonkinlaista tyyppiä istui sen selässä. Kun lähdettiin kohti tallia löytyi hänen hevosestaan ihan uusi vaihde.Jumaleisson minkä vauhdin se saikaan kavioihinsa. Mää sain tehdä kaikkeni, että mun hevonen tölttää samaa/kovempaa vauhtia ja saada mieheni+hänen hevosensa kiinni.Kun pääsin ratsukon viereen huusin:" olisitko uskonut, että me töltätään vierekkäin?"Ei tullut vastausta.Seuraavana päivänä meillä olikin kotiin lähtö.Lentokoneessa miehini sanoi:"mulla on tissitkin kipeenä, ja kaikki lihakset joita en ole edes tiennyt olevan"
Mutta oli hän sen vertaa ylpeä tästä maastoilusta, että hänellä oli valokuva monta vuotta työhuoneen seinällä. Ja ylpeä olen minäkin hänestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti