Mää olen niin täynnä ruokaa .On oikein possu-olotila.Luulin et mennään kaverin luo piipahtamaan ja syömään hirvisoppaa. Olihan sitä soppaakin mut sitä ennen 2xalkupaloja, sitten se soppa ja viel jäkkäriä.Minä + 3 miestä ruokapöydässä ja mukavaa jutustelua mitä syömiseltä ehti puhumaan.

Kun keiton lientä on keitetty yön yli luista ja lihoista+mausteet , se on vaan jotain niin ihanaa.Kyllä taas sai nauttia ihan huippu ruokaa!Ei taida tarvita yöllä keikan jälkeen syödä katkisvoikkaria.

Ihanan Dara-koiran "mutsi" ilmottautui heittämään meidät Åbon satamaan.  Ihanaa kun on avuliaita ihmisiä!

Nyt täytyy lakata kynnet, piirtää silmät naamaan ja pakata pakolliset kamat laukkuun. Huomen aamulla mää vaan köllin sängyssä ja nautin.Ei oo kiire mihinkään ja ei sitä jaksa niitä laivan kapakoitaan luuhata.

Pidin blogia jo vuonna 2005

Se oli silloin aika uutta, että joku kirjoittaa elämästään niin, että se on kaiken kansan luettavista .Siitä tuli sitten sen vertaa sanomista lähipiirissä, että ensiksi laitoi sen salasanojen taakse ja lopuksi lopetin koko postauksen.

Onneksi säästin sen koko vuodatuksen ja nyt olen lukenut sitä uudestaan.Siellä on paljon asioita jotka olisin kokonaan unohtanut jos niitä ei olisi kirjoittanut "ylös".Tulen tänne lisäämään pätkiä ko blogista aina silloin tällöin kun siltä tuntuu.

Selvennykseksi pitää kirjoittaa. Olen antanut Heikille lempparinimen Hiiri ja vastaavasti hän on  kutsunut mua Peikoksi .Nämä nimet on myös kaiverrettu meidän kihlasormuksiin ja päivämääränä on 111100.Taas pieni selvennys. Mentiin kihloihin 1.11.1998 kun Mika Häkkinen voitti formuloissa maailman mestaruuden.Sormuksiin ei ole kaiverrettu vuosilukua vaan kihlajaispäivä 1.11 ja 100 tarkoittaa Häkkisen pisteitä.

nyt "pieni" otos vanhasta blogista, ensimmäinen sellainen!

 

Ihana toi Hiiri, jos se näkee että olen kirjoittamassa tänne hän malttaa istua noin 5 min/max paikoillaan. Sitten hänen on PAKKO tulla lukemaan mitä oon vuodattanut.Äsken kuulin taas ihanan tunnustuksen. Hiiri pitää mun päikkäristä.
Toinen kerta kun olen ollut maailman hienoin vaimo oli kait neljä vuotta sitten. No nyt taas tää lähtee menemään. Mun piti tulla kirjoittaa vaan noit 4 ekaa lausetta, mut tää on pakko kirjata muistiin.
Siis nelisen vuotta sitten tapahtui moinen juttu.Olimme kesälomapurjehduksella. Yleensä olemme noin kaksi viikkoa kahdestaan reissusta/kesä. Se on aikamoinen suodatin. Jos suhde ei toimi siellä se viimeistään menee harakoille.Purjepaattimme on pikkunen kansanvene- Blondi nimeltään. Siellä ei ole mitään mukavuuksia, paitsi helkutin hyvät punkat nukkua. Jos matkalla tulee pissahätä se pitää tehdä , tai siis naisihmisenä , ämpäriin. Miehille se on helpompaa, sen kun kuseskelee yli laidan. Siihen en ole vielä oppinut.
Olimme purjehtineet Maarianhaminaan missä oli sinä kesänä Tall Ships Race. Paikkalla oli enemmän kuin paljon veneitä. " Parkeerasimme" Blondin yhden laiturin päähän. Vierasvenelaiturin-hoitaja kävi ilmoittamassa että se on siinä meidän vastuulla . Pari päivää nautimme Kongon vieraanvaraisuudesta ja jatkoimme matkaamme. Parin päivän päästä menimme Houtskäriin. Päästyämme laituriin kävelimme lähimpää grilliin syömään. Laiturin päässä seisoi mies joka kysyi ensitöikseen meiltä: "Oletteko vielä samalla reissulla?Näin ton paatin Maarianhaminassa vähän oudosti laiturin päässä!". Hiiri vastasi iloisesti :" Joo ollaan". Mies sanoin metrinen kyrpä otsalla:" Mun vaimo ei edes suostui astumaan tuon kokoiseen purjeveneeseen." Ja siihen rakas Hiiri sanoi:"Mulla onkin hieno vene-vaimo".Voiko parempaa tunnustusta saada purjehtijan vaimo?! EI VOI . Vieläkin kuljen tissit törröllään tosta kunniasta. Toisen prinikan sain rintaani viime kesänä. Pääsin miehistön jäseneksi Gottlantin ympäripurjehdukseen. En osannut tehdä siellä muuta kun ruokkia purjehtioita, mutta sekin on kuulemma todella iso juttu. Mutta pirulauta mää tein sen 45-vuotiaana. Tosin keli oli iisi ja se vei noin 58 tuntia, mutta kuitenkin.Paukutan tästä ko asiasta henkseleitäni -- ja kauan.
Nää on mulle tosi isoja ja tärkeitä juttuja. Oon ylpee näistä ja siitä miten Hiiri kannustaa mua. Turha tulla mulle soittaa suutaan jos mulla on iso perse, sen kanssa on tehty paljon hienoja juttuja. Kohta Blondi--meidän ihana kesäkoti, plumssautetaan taas mereen ja lähdetään nauttimaan hienosta Turun saaristosta.
Vieläkään en osaa tehdä paalusolmua, onko fenda vai venda?--en tiiä, fokka ok, spinnun nosto ei harmaata hajuakaa. Mutta aina voi oppia ja elämä on IHANAA

 

terveisin Kiituripeikko , teiden kauhu

 

 

Porukassa syöminen

 

 

meille on kehittynyt pikku hiljaa porukka kun syö keskenään.Siihen kuuluu meidän kaveri Timo, Heikin veli joka asustelee yksinään kun vaimo on hoitokodissa, ja me kaksi.

Kutsutaan toisiamme syömään epämääräisen väliajoin.

Nämä ruokailut ovat eri asia kun joku illanistujainen.Kutsujan ei tarvitse tehdä kaikkea alku-pää-jälkiruoka sydemeejä.

Esim huomenna iltapäivällä mennään Timon luo syömään hirvisoppaa joka sopii paremmin kuin hyvin. Ilta menee kuitenkin meillä laivalla ja totuttuun tapaan syödään vasta yöllä keikan jälkeen katkrarapuvoikkarit.

Kaiken huipuksi nämä kaksi miestä ovat niin hyviä ruoanlaittajia, että on aina tarjolla ruokaa joka on maukasta.

Tänään tein crepeksiä Heikin synttäreiden kunniaksi.Kunhan ukko- kulta kotiutuu saunasta ( pojilla on sauna joka perjantai 17-18 ja keski-ikä  73,2) olispa hauska päästä kärpäsenä kattoon kuuntelemaan "poikien" juttuja. 

Huominen on eläkeläisellä kiireinen päivä! suihku-hiusten laitto-kynsien lakkaaminen-karvojen nyppinen naamasta,meikkaaminen, ja vielä pitää pakata tarpeelliset kamat.Ja kaiken huipuksi hakea vaatteet kahdelle päivälle. perkules kun jännittää!

tein Heikille crepeksiä synttäreiden kunniaksi.niitä sit syödäänkin jokunen päivä.

 

Kirpparille mars

Tämän aamun väläys. Mulla on niin paljon hyviä , jopa uusia vaatteita joita en käytä.Koska säilytystilat on rajalliset on aika viedä tavaraa kirppikselle.En jaksa alkaa kuvaamaan joka hemmetin "riepua" ja laittaa nettiin niitä myyntiin. Sitten alkaa se varsinainen show-av,yv,mikä hihan pituus, kutittaako jne. Sitten alat vielä niitä postittamaan. Ei oo mun juttu!

Meillä on todella iso kellari ja sen syövereissä on vaikka mitä. On aika sekin käydä läpi ja viedä tavaraa myyntiin , ja sitä taitaakin tulla paljon. 

Menenkin tänään varaamaan paikan pääsiäisen nurkille niin on hyvin aikaa käydä omaisuuttaan läpi. Hinnat laitan niin alhaiseksi että luulis menevän uusio käyttöön. Ei oo tarkoitus rikastua mutta saa kamaa pois pyörimästä nurkista.Olen paljon harrastanut sitä, että annan tavaraa pois.Sitä on viety konttiin, uffiin,lähetyskirppariin,tutuille ja tuntemattomille.Jos vaikka satkun saisi niin sekin on parempi kun ei  mitään.Ja sillä rahalla voikin sitten ostaa taas jotain "mitä on aina tarvinnut"

 

 Miehellä hame

 

on mielestäni ihan huippujuttu! Viime lauantaina tuli UMK ,eikä siitä sen enempää musiikin osalta,  juontaja oli Samu Haber ja hänellä oli yhtenä asuna ns jakkupuku.Värivaihtoehto ei ollut paras mahdollinen mutta muuten ihan hlvt hieno.

Viime kesänä oltiin naapureiden kanssa Neljän Ruusun keikkaa katsomassa. Heidän roudari pyöri aina välillä lavalla ja hänellä oli kans puolihame päällä. Se oli kunnon äijä mallia.Näytti lähinnä öljykankaalta ja siinä roikkui taskuja ja vaikka mitä.Mies oli vähän Jouni Hynysen oloinen partaveikko.Meinas välillä jäädä kuuntelu kakkossijalle kun tuijotin lumoutuneena roudaria.

Alku vuodesta on vaikka mitä ”kissan ristiäisiä” ja jaetaan eri palkintoja. Jostain gaalasta oli valokuva jossa Esko Eerikäisellä oli hame ja taas oli tämä lyyli ihan myyty.

Niin toivon , että miehet ottaisivat esim kesällä enemmän hameita käyttöön.Paljon parempi vaihtoehto kun roikkuvat,rikkinäiset shortsit.

Tämä postaus kuuluu sarjaan jokaisella on oma mielipide  ja tää nyt sattuu olemaan mun.

 

 Onhan tässä oppimista

 

 

 

Kyllä noi mun aivot käy aika hitaalla nykyään. Osaankohan edes vuoden päästä käyttää tätä blogialustaani niin , että saan siitä kaiken irti.Mutta mullahan on aikaa ja se tunne kun taas hoksaa jonkun jutun on hauskaa.Koskaan ei ole liian vanha oppiakseen jotain uutta.Olen lapsesta asti sellainen , että innostun kaikesta uudesta harrastuksesta, sit se kestää jonkin aikaa ja innostus lopahtaa.Siksi mulla on plakkarissa vaikka mitä harrastuksia.Aika hyvin mää jaksan keskittyä tietsikkaan ja yritän löytää ratkaisua ongelmaan mutta ongelman pitää olla pieni tosi helposti ratkaistavissa.Tosin yhden blogialustan sain niin sekaisin ettei siitä tullut yhtikäs mitään.Joten vaihdoin helpompaan versioon.

Sen olen jo oppinut etten sitoudu mihinkään harrastukseen joka on joka viikko määrättynä päivänä+aikana.Mulla oli runsas 3 vuotta sitten aivoverenvuoto ( mistä olen hyvin kuntoutunut)mutta sen jälkeen munsta on tullut hissukseen elävä. Aamulla ottaa oman aikansa ennen kuin syön aamiaisen ja pääsen liikenteeseen.Sujuvasti saan aamuhommiin menemään pari-kolme tuntia.

Yritän elää niin, että teen mahdollisimman paljon asioita  mikä tuntuu hyvältä .Vietän niiden ihmisten kanssa aikaani jotka ovat todellisia ystäviä, keitän keskellä yötä kahvia jos siltä tuntuu,suunnittelen meille matkoja ja pikku reissuja.Lyhyesti sanottuna-nautin elämästäni

Mariska

Lauantaina lähdetään vikingline Gracelle kuuntelemaan Mariskaa!

Me molemmat pidetään hänen musiikista-nainen on nero musiikin tekijä!

Eka levy kun hankittiin oli Momento Mari  joka julkaistiin 2004.Yhteiselo hänen musiikin kanssa täyttää kohta 20 vuotta.

Lokakuussa oltiin hänen keikallaan ( joka oli siirtynyt useamman kerran koronan ja sairastumisten takia).Samana päivänä tuli kolme vuotta siitä kun paras ystäväni Hanna kuoli.Kaipaan häntä joka päivä. Oltiin kavereita noin 50 vuotta. Vuosiin mahtui lapsuus,nuoruus,ekat +monet poikakaverit, ekat kännit ,"hullujenhuone",kimppakämpän railakas meno,kapakoissa luuhaaminen,häät->ero,koirat ja paljon muuta.

Kun hän sai tietää sairastuneensa niin ettei ollut toivoakaan parantumisesta, vaan pelkästään toivo siitä että aikaa olisi vielä edes vähän.Ja kyllä sitä sitten olikin melkein kaksi vuotta.

Me soitettiin joka päivä ja loppua kohdin suunniteltiin hänen hautajaisensa,käytiin läpi käytännön asioita ja tietenkin hänen vointiaan. Aina hän jaksoi olla  kiinnostunut mun voinnista.

Viikko hänen kuolemansa jälkeen sain aivoverenvuodon ja olin alussa (½vuotta) aika huonossa hapessa. En päässyt hänen hautajaisiinkaan.Toinen ystäväni kertoi jälkeen päin että hän oli rukoillut sanoilla:" Hanna , älä ota Saijaa vielä mukaan"

Hanna seikkaili mun unimaailmassa viikottai kunnes kerran hän tuli unessa mun luo, halasi ja sanoi:" Sanna ( hän käytti munsta nimeä Sanna) älä itke, mulla on nyt kaikki hyvin" Sen jälkeen en ole hänestä unia nähnyt tai en ainakaan muista.

Mariska esitti keikella uudelta levyltään kappaleen The Place. Se iski munhun tosi rajusti. Se on nykyään Hannan ja mun kappale. 

säv&san Mariska,Jouni Aslak Raatinen ja Jouni Wallenius

Sanotaan ettei täältä kukaan saa mitään viedä mukanaan
Mutta mistä ihmeestä ne tietää sen
Entä jos siel on päättymättömii rantaviivoi
Ystävii joiden kanssa viettää ilta ikuinen
Menisin siihen hienoon kaupunkiin
Silmänkantamattomiin tornit kohoo
Pojat vie mun sydämen

Arkun valtavan suuren mä tarviin
Täytyy varautuu taivasten talviin
Ja jos tuleekin helvetin kuuma
Valmis oon, tuli klaava tai kruuna

 Joo meikit on kuosis ja tuumii korkkareis
Tääl mitataan vuosis mut siel ei mitata ei, ei
Juhlat on partyt ja paikkana The Place
Herrat ja daamit me ollaan enkeleit

Ovimies, voitko listalt tarkistaa löytyyks sieltä Mariskaa
Ja jos ei, voiks siihen vielä vaikuttaa
Enkeleitä ne langenneetkin on
Tääl tehty peruuttamaton
Ehkä siellä puolel voidaan kumittaa

Himaan hoitamaan tuun tämän vannon
Aion ansaita anteeksi annon
Vaikka langat on katkeemaan herkkii
Viel ei annettu oo valomerkkii

Joo meikit on kuosis ja tuumii korkkareis
Tääl mitataan vuosis mut siel ei mitata ei, ei
Juhlat on partyt ja paikkana The Place
Herrat ja daamit me ollaan enkeleit

Jos mä sinne meen ennen sua
Koska mitä tahansa voi tapahtua
Älä ikävöi mua suotta, elä vielä täydet tuhat vuotta
Jos sä sinne meet ennen mua
Koska mitä tahansa voi tapahtua
Siis suutele mua niin kuin se olis jotain
Mikä otetaan meiltä seuraavaksi pois

 Joo meikit on kuosis ja tuumii korkkareis
Tääl mitataan vuosis mut siel ei mitata ei, ei
Juhlat on partyt ja paikkana The Place
Herrat ja daamit me ollaan enkeleit

 

 

Menneellä viikolla mun vanha nokia lopetti yhteistyön.Akku ei enää kestänyt kuin hetken ja kun laitoin sen lataukseen niin se vaan tyhjeni edelleen. Siispä ostamaan uutta luuria.

Tarvitsen puhelinta soittamiseen ja vastaamiseen. Tekstitviestit ei ole mun juttu. Ne on niin rasittavia kirjoittaa ja varsinkin ”käydä keskustelua” tekstareilla.Jos tuntuu siltä ,että vastsapuolella on asiaa niin sitten soitan hänelle. Asia tulee paljon nopeammin hoidettua kun näpyttämällä vastauksia.Messengerviesteihin vastaan mieluiten tietsikalla-se sujuu nopeasti mutta puhelimella näpyttely vie hulluuden rajamaille.

Ihan peruspuhelimen Samsung 13A ostin.Joskus otan valokuvia puhelimella mutta jos haluan oikein valokuvia otan kameran esille.

Olin niin iloinen kun kaikki yhteystiedot sain ilman ongelmia siirrettyä uuteen luuriin mutta sitten pääsi helvetti irti. En ollut tajunnutkaan miten paljon puhelimeen on asentanut eri ohjelmia joita tarvitsen. Easypark,elisakirja,pankki,mobilebuy,pari eri matkatoimistoa,whatsapp,spotify,facebook jne.Ei muuta kun nämä sitten asentamaan. Sitten alkoi nousta seinä vastaan. Ei se pankin asentaminen niin vaan sujunutkaan.Sähköpostiin sain lukusarjan mutta piti odottaa postin kautta vielä uutta koodia. Posti ei niin sukkelaan kulje joten tässä meni useampi päivä ettei mikään oikein onnistunut kun joka paikkaan vaaditaan kirjautumaan.Tänään sitten painoin vaihtoehtoa telian mobiilivarmennus.Sen pitäisi toimia sitten esim henkilötodistuksena. Mutta se ei sovikkaan tämän sim-kortin kanssa joka on puhelimessa niin nyt sitten odotan postia telialta.Tällä hetkellä ei toimi esimerkiksi mobilebuy ja se on munsta ihan hemmetin hyvä vaihtoehto maksamisessa.

Toivon tuon puhelimen pelittävän monta vuotta. Sitten kun siinä on kaikki tarvittavat ominaisuudet olen tyytyväinen.Mun pelastus on se, että pystyn kuuntelemaan sillä äänikirjoja. Illalla kun kömmin fällyn alle olen varsinainen alien.Naamalla cpap-laite uniapneaan,kuulokkeet korvilla ja mahan päällä voi olla bemer joka auttaa ääreisverenkiertoon.Sitten kun herää  yöllä vessaan on muijalla kiire riisua itsestään nuo kaikki pois.

Peikonpolku

 

 

Tämä vuosi on matkailuvuosi.Mies jää eläkkeelle ja minähän olen jo kotona lorjunut runsaat kolme vuotta.Syynä eri sairaudet jonka takia olen sairauseläkkeellä. Monta reissua meni ohi lähinnä koronan takia mutta myös kunnon takia.Viime syksynä vuokrattiin asunto auto ja kierreltiin pohjois-norjassa.Löytyi aivan huippu vuokraamo  http://www.bfcaravan.fi. Kaikki sujui heidän kanssa paremmin kuin hyvin-suuri suositus!

Ihastuimme VW Grand California retkeilyautoon.Pienessä autossa oleminen ei ole meille ongelmallista koska lähemmäs 20 vuotta kesät ”asuttiin” pienessä purjeveneessä.Aikansa kutakin joten purjehtimiset on purjehdittu ja nyt tehdään reissuja autolla/lentokoneella.

Reissussa suhattiin kiitettävästi 4267 km.Aina kun jotain suunniteltiin niin ne muuttui viimeistään seuraavana päivänä.Syinä oli esim ilma, oltiinkin ”liian aikaisin” kohteessa tms. Suunnitelmat on tehty muutettavaksi.

 

 Fillarikuva on Pykeijasta jossa yövyttiin eka yö Norjan puolella.Siellä oli tarkoitus saunoa, uida jäämeressä ja syödä kuningasrapuja. Ja sitten kaikki meni uusiksi.Sauna piti varata netin kautta ja maksu ei onnistunut.Oltiin jo edellispäivänä kierretty Pykeija joten emme jääneet sinne lorjumaan ja odottelemaan rapujen syömistä vaan lähdettiin jatkamaan reissua.Ajatuksena ”saahan niitä kuningasrapuja nyt muualtakin”.Ei sitten saanut ja eipä siellä pohjosessa muutenkaan ollut ravintoloja+kahviloita kilometrin välein. Tässä asiassa on loistavaa kun on keittiö mukana.

Hienoja Norjan kuvia on netti pullollaan.Otin niitäkin mutta tykkää vähän erilaisista kuvista ja hautausmaat vetävät mua ja kameraa puoleensa magneetin lailla.

Tulen kirjoittamaan tänne menneistä ja tulevista reissuista. Hauskoista sattumuksista/kommenteista ( niitä riittää meidän avioliitossa), unohtamatta ruokaa ,koiria,kirjoja ja musiikkia. Eli laidasta laitaan tulee tekstiä.

Heikki ( mieheni ) sanoi :” et sitten hauku ketään ja kännissä et sinne kirjoita”.Tässä asiassa tulen tottelemaan häntä. Yritän kirjoittaa vaan positiivisista asioista,eläimistä,ihmisistä,ravintoloista,kaupoista ja muusta maan ja taivaan välillä. Mutta joskus voi tulla pienen pieni purkaus kera kirosanojen -sit kun tarpeeks vituttaa niin se on raportoitava!