Muistelu vol 3 ja uuden reissun suunnittelua

Aloitetaan muistelulla. Vuonna 2022 lähdettiin ensimmäisen kerran Norjaan retkeilyautolla. Maa teki niin suuren vaikutuksen , että viime syksynä oltiin uudestaan ja tulevana syksynä mennään taas!

Ensimmäisellä reissulla ajettiin  Naantali-Sastamala-Oulu johon jäimme yöksi. Siellä oli mahdollisuus olla ilmaiseksi Best Caravanin parkkiksella ja sai vielä sähköäkin.Seuraavana päivänä ylitettiin raja Näätämössä ja suuntana Pykeija.Olimme ajoissa paikalla joten ehdimme kävellä siellä ja ihastella paikkaa.

Seuraavan päivän suunnitelma oli selvä. Olisimme Pykeijassa, kävisimme saunomassa ja uimassa ja illalla syömään kuningasrapuja.

Aamulla mieheni soitti ja yritti varata meille saunavuoroa. Sitä ei voinut tehdä puhelimessa vaan varaus piti tehdä netin kautta. Varaus meni  loistavasti mutta kun se piti maksaa, se ei onnistunut vaikka yritettiin useamman kerran.Oli vielä sateinen päivä niin päätettiin ettei jäädä sinne autoon istumaan ja odottamaan iltaa , että päästää syömään.

 

Ei muuta kun matkalle.Jäimme yöksi Vesisaareen camping alueelle Veströ Jakobselv camping.Se oli jonkinlainen uskonnollinen paikka . Alue oli siisti, siellä oli ihana kota jossa polttopuita ja todella edullinen.

 

Seuraavana päivänä ajoimme Vuoreijaan ja kävimme kävelemässä linnakkeessa.

Reissu oli edestakaisin ja jatkettiinkin siitä sitten Porsangeriin asti.Kun luen lokikirjaani olen merkannut välillä oli tosi kuoppainen tie,sitten taas aivan loistava.Tuntereita ylös ja alas serpentiini teitä.Nähtiin lampaita,lehmiä,hevosia,poroja ja yksi riekko.Välillä satoi oikein kunnolla ja sitten paistoi aurinko. jaa-ah mikähän tuo riekko on oikein ollut??

 

Yö vietettiin tosi kivalla camping alueella.Harmi kun en ole kirjannut paikan nimeä mihinkään mutta sen olen kirjoittanut että suihkussa oli "talon puolesta kaikki" jopa topz-puikkoja.

Ja kun suihkussa oltiin aamulla käyty jatkettiin matkaa. Meidän alakerran naapurit olivat samaan aikaa Norjassa ( he meidät saivat innostumaan sinne lähtemäänkin).Oltiin eri suuntaan menossa mutta treffattiin toisemme yhdellä parkkipaikalla.

 

Näin iloisesti me otettiin heidät vastaan kun he tulivat!

Taas oli suunnitteilla mennä syömään kuningasrapuja erääseen bistroon.Paikassa ei ollut ainuttakaan ruokailevaa ihmistä ainoastaan yksi vähän puliveivarin näköinen mies oli baaritiskillä kaljalla. Mutta ei heillä kyllä ollut rapujakaan vaikka jossain nettisivulla niin luki!

Katsottiin parhaimmaksi vaihtoehdoksi käydä ostamassa kaupasta ruokaa ja ihan itse kokata autossa. Ostettiin myös pakkaseen turskankieliä jotka sitten toimme kotiin.

 

Vähitellen piti alkaa suunnitellemaan kotiin paluuta. Kävimme Bjerkvikissä outlet myymälässä. Kaksi hienoa täyttä villaa olevaa villapuseroa+t-paita+sormikkaat+kalsareita 170.00€

Yhden yön olimme vielä Narvikissa jossa matkailuautoille oli parkkipaikka kaupungissa ja maksoi sähköineen 25€.Siellä olikin ainut kerta kun käytiin ravintolassa syömässä-se ei ole halpaa lystiä norjassa ollenkaan.Kävimme thaikkupaikassa jossa 2xannos ja yksi valkkaripll oli noin 100€.Parkkipaikalla hyöri ja pyöri  hyvinvoivan oloinen kettu jolle minäkin sitten syötin makkaraa.

Siitä seuraavana päivänä täräytettiin vauhdilla ruotsin läpi. Majoituttiin Lapin lomamökit ja camping alueelle. Meille tulee vieläkin vesi kielelle kun muistelemme miten hyviä ranskalaisia siellä ravintolassa oli! Ruoka ja palvelu oli muutenkin loistavaa mutta ne ranskalaiset on jääneet lähtemättömästi mieleen.

Vähän vielä pyörittiin suomen puolella eri paikoissa kun oli vuokra-aikaa jäljellä autossa.

Tuolla reissulla oli sateista melkein joka päivä mutta ei se meitä haitannut.

 

Uuden reissun suunnittelu on jo alkanut todella! Ennen meidän eurooppaturneeta, mieheni oli  sitä mieltä "ei kai nyt taas Norjaan!" Sanoin ettei hänen ole pakko lähteä mutta minä ainakin menen.No, onneksi hänen mielensä on muuttunut!

Vuokrattiin sama retkeilyauto mikä oli meille viime vuonnakin ja edellisvuonna oli samanlainen mutta vuokrattuna toisesta paikasta. Me ollaan niin tykästytty Volkswagen Grand Californiaan.Nyt kun kolmatta kertaa lähdettään liikenteeseen on kaikki tuttua autossa. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa -mitään ei tarvitse etsiä. Kun se kenkälusikka on ollut jo kaksi reissua samassa kolossa niin se on siellä tulevallakin reissulla.

Suunnitelmissa on ylittää raja Kilpisjärven kohdalta ja mennä Senjaan. Sieltä me lähdetään rauhassa ajelemaan Rv17 eli Kystriksveien eli valtatie 17. Rv17 markkinoi itseään "maailman kauneimpana matkailutienä". Sen mitä olen siihen ehtinyt nyt perehtyä ja lukenut matkakertomuksia se tuntuu tosi mielenkiintoiselta.

Tämä reissu tehdään vasta syyskuussa mutta toivotaan , että meille tulee koiranhoitokeikka Strasbourgiin heinäkuussa!

 

 

Aika muistella tehtyjä reissuja vol 2 kera monen kuvan

Olimme 2012 viiden pariskunnan voimin viikon purjehtimassa Kroatiassa.Koska meitä oli 10 henkeä+kippari, piti vuokrata kunnon kokoinen katamaraani.Ja koska oli kunnon kokoinen paatti ,otettiin mukaan myös paikallinen kippari.Matkamme oli jo huhtikuussa eli out off season auttoi monessa asiassa paikallinen ihminen matkassa mukana.

                                                            kipparimme

Yritin löytää vanhoista sähköposteista firman nimeä, jonka kautta vuokrasimme veneen mutta                     kun on mennyt reissusta toistakymmentä vuotta, ei ollut enää yhteystietoja.

 Tällainen paperi löytyi jossain vaiheessa kajuutasta. Kipparimme oli tehnyt itselleen kartan missä kukin nukkuu.Kaikki kaksoiskonsonantit on korvattu yhdellä ja Jorge=Jyrki

Jälkeen päin kun ajattelee- olihan se aikamoinen riski lähteä purjehtimaan noin isolla porukalla.Porukkaa kun mahtui "aika suuriakin persoonia"Mutta meillä meni oikein mukavasti koko viikko,syötiin hyvin (yllätysyllätys-kaikki oikein herkkusuita)ja nautittiin hyvistä keleistä.Tässä viimeistään tuli kipparin tärkeys esiin. Harva paikka oli vielä auki huhtikuussa, mutta kun kippari soitti jonnekin etukäteen he avasivat ravintolan meitä varten!

Meidän purjehdusreitti alkoi Splitistä jonne se myös päättyi.Välissä sitten rantauduttiin Vis-Lastovo-Korcula-Hvar-Brac.Mulle oli henkilökohtaisesti ihana päästä Splittiin koska olin siellä 1989 kaksi viikkoa telakalla töissä hakemassa Viking Linen m/s Isabellaa.

Kun reissuun lähdettiin, ei ilma ollut paras mahdollinen ,mutta viikon aikana se muuttui aina vaan paremmaksi ja päästään ottamaan jopa aurinkoa.

Merivesi oli vielä tosi viileää, mutta kun sinne vaan meni uimaan oli meressä hetken,niin kroppa tottui siihen.

Maisemat on Kroatiassa todella hienot ja mereltä katsottuna ne on ihan eri näköisiä kun jos siellä ajelisi autolla.

Jos viime aikoina olen huristellut autoilla Norjassa ja Euroopassa , olen myös ollut ruorissa .

Lämmöllä muistelen tätä viikkoa ystävien kanssa Yksi heistä on jo poistunut  keskuudestamme ja itse kullakin on jos jonkin näköistä kremppaa.

 

Aika muistella tehtyjä reissua osa 1

koska tuo eurooppa turnee tuli tänne kirjattua aika perusteellisesti ja jotain on kiva kirjoittaa, ajattelin muistella meidän reissuja.

Vuonna 2009 oltiin tuttava pariskunnan kanssa Islannissa. Mää ihastuin siihen maahan totaalisesti. Olimme siellä viikon ja asuimme hotellissa Reykjavikin keskustassa. Käytiin katsomassa ne "pakolliset" nähtävyydet mannerlaattojen rako, geysirit,syömässä hodarit yms. Pariksi päiväksi vuokrattiin auto ja sillä ajeltiin rannikkoa pitkin eri kohteisiin.Käytiin myös valaita bongaamassa.

Me naiset käytiin ostamassa kunnon karvahatut retkelle koska oli aika kylmä ilma. Haalarit sai laivalta päällensä ne, jotka menivät kannelle bongailemaan.Meillä ryhmä jakautui kahdeksi-naiset oli kannella ja miehet istuivat sisätiloissa.

Onneksi tämä nuori neitokainen katseli mieheni perään sisätiloissa.

Olen ratsastanut paljon elämäni aikana ja ennen reissua ratsastanut myös islanninhevosilla.  Kaveri-pariskunnan rouva on myös kokenut hevosihminen.Ilmoitimme meidät 3 tunnin maasto ratsastukselle.

Ryhmässä oli varmaan 30 ratsukkoa ja hevoset jaettiin sen mukaan miten kokenut ratsastaja oli.Sanoin miehelleni kun lähdettiin liikenteeseen"istu rennosti siellä selässä". Hän vastasi tiukkaan sävyyn " millä helvetillä olen täällä rennosti kun rystyset on ihan valkoiset kun pidän näistä suitsista kiinni"?!

Vähän ennen puoltaväliä reissua alkoi hevoseni ontumaan toista etujalkaa.Pysähdyimme koko porukka yhteen ylämäkeen ja odottamaan , että tallilta tuodaan mulle uusi hevonen. Minä olin hevoseni kanssa rinteen alaosassa kun taas mieheni monta metriä ylempänä.Kaikki tulivat pois hevosten selästä . Jäin sitten seuraamaan miten mieheni laskeutuu selästä pois.Hänelle tuli "John Wayne  kohtaus" eli reteesti heitti oikean jalan hevosen kaulan yli. Hän ei ollutkaan irroittanut vasenta jalkaa irti jalustimesta, joten hän muksahti maahan niin, että vasen jalka oli kiinni jalustimessa.Vieressäni oli norjalainen mies hevosensa kanssa ja hän ei tietenkään tiennyt että tämä maastoutuva ihminen on mieheni.Sain ihan hirveen naurukohtauksen ja tämä norski mulkaisi mua todella vihaisesti.

Lähdettiin uudestaan liikenteeseen ja sain toisen ohjaajan hevosen "alleni" koska siinä meni hetki kun saatiin terve hevonen messiin.

Mieheni hevonen oli jo varmaan aika kyllästynyt siihen , että jos jonkinlaista tyyppiä istui sen selässä. Kun lähdettiin kohti tallia löytyi hänen hevosestaan ihan uusi vaihde.Jumaleisson minkä vauhdin se saikaan kavioihinsa. Mää sain tehdä kaikkeni, että mun hevonen tölttää samaa/kovempaa vauhtia ja saada mieheni+hänen hevosensa kiinni.Kun pääsin ratsukon viereen huusin:" olisitko uskonut, että me töltätään vierekkäin?"Ei tullut vastausta.Seuraavana päivänä meillä olikin kotiin lähtö.Lentokoneessa miehini sanoi:"mulla on tissitkin kipeenä, ja kaikki lihakset joita en ole edes tiennyt olevan"

Mutta oli hän sen vertaa ylpeä tästä maastoilusta, että hänellä oli valokuva monta vuotta työhuoneen seinällä. Ja ylpeä olen minäkin hänestä.

Oltiin oltu viikko kotona

kun alkoi meikäläisen kaasujalka vipattamaan.Mikäs siinä sitten , kun suunnittelemaan taas jotain reissua.Kevät ja kesä pysytään kotimaassa, tehdään jotain pikku trippejä esim Ottojärven rantaan, Itä-Suomeen.

Kyllä kotona on kiva olla! Mutta ei saa eläkeläinen sammaloitua. Syyskuussa  olisi tarkoitus vuokrata retkeilyauto runsaaksi kahdeksi viikoksi, ja siirtyä Vaasasta Uumajaan. Tutustua  Ruotsiin  siltä osin  ja jatkaa sitten Norjaan.

Niin paljon kuin rakastan noita lokikirjoja myös paperikartat on mielestäni niin ihania.Paperikartasta jotenkin hahmottaa etäisyydet paremmin ja mikäs sen mukavampaa kun siihen voi piirellä missä ollaan menty.

  Aivan loistava hankinta oli  kirjanen autoilusta Norjassa.https://www.autoliitto.fi/

 Joulu meni hepposasti kotona loikoillen ja kerrankin osasin ostaa sopivasti ruokaa. Kinkkua jäi jonkin verran mutta tämä  kokkikolmonen väsäsi useamman litran hernerokkaa.Sitä sitten oli sen verran , että naapuritkin saivat soppaa, samoin pari kaveria.

Olin toista viikkoa ihan romuna!Ostin vuosi sitten kunnon anorakin joka oikein kaipaa kangasmerkkejä hihoihin.Ostin pienen merkin kun oltiin ranskassa Mont-Saint-Michellessä.Kun oltiin purattu kaikki kamat- sitä prkl merkkiä ei ollut missään.En tiedä kuinka monta kertaa kävin matkalaukut+käsilaukun+toilettepussukat kaikkineen sivutaskuineen läpi.Mun luonteeseen ei sovi ollenkaan , että hukkaan jotain. Perjantaina sitten kävin taas läpi pari pussukkaa ja  tietsikan sivutaskuun johon olin laittanut kaikenmaailman kuitteja-  niiden välistä löytyi kadoksissa ollut hihamerkki + hihamerkki jota en edes muistanut ostaneeni.

Kyllähän tuolta eri sivuilta saisi ostettua vaikka mitä merkkejä, mutta mää haluan sellaisia merkkejä jossa olen käynyt.Mutta nyt tulikin suuren suuri ongelma.Neula+lanka ei jotenkin istu mun käteen.Yksi mun ystävä ompelisi samantien, mutta hän asuu melkein 200 km päässä.Eiköhän tähänkin ongelmaan löydy ratkaisu jossain  vaiheessa.

Huomen illalla istutaan iltaa vieraitten kanssa ( toi on ihan hölmö sanonta)Kuka nyt istuu ihan vieraitten kanssa? En minä ainakaan.Mää haluan ympärilleni ihmisiä joiden  kanssa on mukava olla!

Meille on tulossa raclette ilta! Ja tänään käytiin https://www.juhlamaailma.fi/ ostamassa kaikennäköistä rekvisiittaa juhliin.

Tässä pientä esimakua koristelusta.Huomenna kun saan pöydän laitettu juhlakuntoon, laitan siitä sitten kuvan

Uuden vuoden päivänä herkutellaan blineillä+ mädillä+ smetanalla+sipulilla.

 Ennen kuin syödään itsemme täyteen herkkuja , niin matkustaminen ajatuksissa jonnekin ihanaa paikkaan.

 

Loistavaa vuoden vaihdetta kaikille ja matkustelkaa niin paljon kuin mahdollista.Jokainen matka avartaa ihmisen mieltä,uusia tuttavuuksia tulee elämään.Kerron  vähän myöhemmin ihmisestä jonka tapasin Roomassa ja avasi mun ajatusmaailmaa todella paljon.

                                OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2024 KAIKILLE!!!

Autolla läpi Euroopan ja siitä mielipiteitä

ja mielipiteet on vaan mun, kaikki ei varmaankaan ajattele samalla lailla.

Menomatkalla ajoin Tukholma-Malmö ja tulomatkalla Trelleborg-Kapellskär.Ruotsissa liikenne menee sujuvasti ja muut autoilijat  ovat kohteliaita.Menomatkalla oltiin aamuruuhkassa Tukholmassa ja se liikenne vaan soljui hienosti eteenpäin. Jos halusi vaihtaa kaistaa ja laittoi vilkun päälle-annettiin tilaa .

Olin lukenut paljon saksan liikenteestä fb:n "autolla euroopassa -sivuistolta".Kieltämättä olin hiukan kauhuissani miten siellä oikein pärjääkään.Oli niin monta mielipidettä kuin kirjoittajaakin.

Rekkoja siellä liikkuu ja paljon! Miten paljon tuota tavaraa liikkuukaan pyörien päällä paikasta a paikkaan b. Se oli perjantai päivä kun ajoin läpi saksan ja takasin tullessa sunnuntai.

Oli todella paljon eroa koska rekat ei liiku sunnuntaisin.Mutta vaikka menomatkalla niitä rekkoja oli todella paljon "täytyy tietää paikkansa" siellä liikenteessä.Rekat pääsääntöisesti ajaa oikeaa kaistaa mutta jos niiden edessä menee joku todella hiljaa, ne siirtyvät keskikaistalle. Ja ne todella siirtyvät kun haluavat.Vaikka sekunnin välein katsoo peileistä mitä takana tapahtuu ja näyttää siltä, ettei kukaan ole tulossa vasenta kaistaa- niin kaskas , sieltä tulee porsche  tuhatta ja sataa. Ei kannata mennä sen eteen jurruttamaan jos ei omista itse porschea.Mutta oli paljon helpompi rasti mitä etukäteen ajattelin. Ja takastulo oli niin iisiä ajamista.

Pieni matka ajettiin Hollannissa menomatkalla kuin myös Andorrassa.Niissä ei varmaan ollut mitään ihmeellistä kun ei ole jäänyt mitään mieleen,muuta kuin Andorran kiemurteleva tie vuorta mennessä ylös. Mutta se oli mulle niin helppoa kun viime syksynä sain praktiikkaa retkeilyautolla norjassa.😀

Belgia oli kuin villi länsi. Jumaleisson , että ne venkslas kaistalta toiselle.Sitä oli ihan uskomatonta seurata.Tulen sun eteen- ei kun menenkin takaisin oikealle kaistalle -ei kun siirrynkin oikealta kaistalta vasemmalle kaistalle- ja mulla ei taida vilkkukaan toimia-tai jos toimii, en käytä sitä.

Ja sitten ylimieliset ranskalaiset .Tuskin hekään kaikki ovat sellaisia, mutta liikenteessä näkyi täys mulqvisteja. Aikaisemmin kirjoitinkin kun tesla-kuskilla meni herne nenään.Ystäväni joka asuu ranskassa oli kanssani samaa mieltä. Hän oli aikoinaan pienen poikansa kanssa ylittänyt tietä, kun valo oli hänelle vihreä.Auto joka odotti punaisten valojen takana tööttäsi hänelle ja näytti kädellä huitoen, että mene nyt ja reippaasti.En voi ymmärtää miten ne on niin ummikkoja esim englannin kielelle.Mentiin McDonaldsiin lähinnä vessaan mutta ajateltiin juoda kahvit ja ostaa pullat föliin. Mieheni tilasi two coffee and two applepie.Hän sai kaksi mustaa kahvia ja

Eipä taitaisi "herra isoherra jenkkilän puolella" olla iloinen jos tietäisi, ettei hänen työntekijänsä tiedä edes mikä on applepie.

Espanjan liikenne, ihan ok niin kauan kuin pysyy pois kaupunkien keskustasta .Tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikenne sujuu sutjakkaasti. Mutta kun ajaa kaupungissa. Kaikki suunnilleen makaa töötin päällä. 

- pitää töötätä kun ajaa perässä

-pitää töötätä jos kuitenkin joku tulee ajotielle

-varsinkin pitää töötätä kun on sellainen olo , että parin sekunnin päästä liikennevalo vaihtuu

-jos uskaltaa vähän hidastaa , ja tarkistaa  esim saanko tästä kääntyä, takana tööttää kymmenen autoa.

Autoilu sveitsissä oli oikein hermoja lepuuttavaa toimintaa.Siellä on kyllä niin ystävällistä porukkaa. Joka paikassa;kaupoissa,parkkipaikoilla ja varsinkin liikenteessä.

Ranskaa ja Saksaan tarvitaan tarra auton tuulilasiin .Mieheni tilasi ne jo etukäteen . Saksan tarra ehti tulla ennen lähtöä mutta ranskan tarra ei.Onneksi naapurimme tuli espanjaa ja toi sen mukanaa. Ranskan tietullimaksut ovat välillä aika huimia.Parina päivänä lähemmäs 50€ ja halpana päivänä 32€.Sveitsiin täytyy ostaa myös tarra tullilta tuulilasiin kun ylittää rajan (44€).

Onneksi on googlemaps joka ohjaa todella hyvin oikeaan paikkaan ja ilmoittaa myös tietöistä ja ruuhkista.Onneksi mieheni suostui siihen ,että minä ajan mennentullen. Mulla tulee aika pitkäksi jos istun pelkääjän paikalla ja mää en jaksa keskittyä mihinkään karttoihin. Kyllähän me jokunen kerta ajettiin jonkun liittymän ohi mutta onneksi ei ollut hirveä kiire mihinkään.

Viimeisenä päivänä kun oli raskas ajorupeama mulla meinas jossain vaiheessa mennä hermot. Suunnittelin ottavani jeesusteippiä palan ja liimata mieheni huulet yhteen.Olin jo niin kyllästynyt kaikkiin hyviin neuvoihin ja olin ihan poikki.

Tulomatka oli niin paljon leppoisampi kuin menomatka. Ei ollut kuin parina päivänä ajokilometrien määrä yli 700km. Leppoisia päivämatkoja, kuskikin ehti katselemaan maisemia ja välillä nauttia esim ranskassa maaseudusta. Ja mikä tärkeintä!!!Kun ei ole tuli perseen alla ja kamala kiire koko ajan-tajusi miten tärkeää on ottaa pieni breikki,venytellä kroppaa,heiluttaa käsiä ja haukata happea.

                                             Oikeen hyvää uutta vuotta 2024 kaikille!

 

Lokikirja-mun suuri innostus niitä kohtaan nousi yhden levelin ylöspäin

Olen ennenkin kirjoittanut, että blogin lisäksi kirjoitan lokikirjaa aina päivänpäätteeksi kun ollaan reissulla. Tapa jäi siitä kun purjehdimme.Koska se on vaan mulle kirjoitettu , eikä ole näin julkista, sinne voi kirjoittaa ihan kaiken just niin kuin tuntuu ja ajattelee.Niitä on ihana lukea jälkeenpäin!

Sain mieheltäni joululahjaksi uuden hienon kirjan jota alan täyttämään kun seuraavaa matkaa pukkaa. Ja myös kunnon hienon kynän.

Kaivoin esille meidän yhden lokikirjan jota täytin kun oltiin merellä. Kuvitus on mieheni.

Pitääkin alkaa suunnittelemaan ja tilaamaan uutta reissua ettei tuo lahja tullut turhaan kaapiin olemaan.