Paljon ollaan nähty kaupunkia ja sen mahtavia nähtävyyksiä. Mutta silti vaan pintaraapaisu ollaan koettu.
Mieheni tuossa sanoi :"viikon päästä ollaan kotona".kysyin :"onko sulla koti-ikävä?"
Hän niin herttaisesti vastasi pienellä äänellä:"on mulla vähän".
No viikko vierähtää sukkelaan kun huomen illalla sirrytään Saksan puolelle ja seuraavana aamuna matka jatkuu.
Onhan tää ollut uskomaton kokemus asua 2 viikkoa Strasbourgissa ihanassa asunnossa ja mielettömässä asuinseudulla.
Kaikista hoitokoiristamme on tullut passiivisia tupakoitsijoita.Joka ainut tulee mun kanssa partsille.
Jessy ei ole koskaan viihtynyt tuolla parvekkeella.Nyt hän on huomannut miten mukavaa siellä kölliä viileällä lattialla.
On se aika rasittavaa kun normi kaupoista ei saa ostaa tupakkaa vaan pitää mennä erikseen tabac-kauppaan.Sitten kun ei tunne kaupunkia saatikka tiedä missä ko kioskeja on,siinä on ollut taas kartanlukijalle puuhasteltavaa.
Kun haettiin ko paikaa oli matkan varrella taas niin kauniita rakennuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti